Millainen määrä myyriä pitäisi hävittää hehtaarilta, että sillä olisi jotain merkitystä paikalliseen kantaan ja siten mahdollisesti tuhot vähenisivät? Kuinka usein tämä pitäisi tehdä?
Tuo on kyllä hyvä blogi. Tulee seurattua näin eräihmisenä aika usein.
Nuo kansallispuistot ovat valitettavasti liian pieniä jotta ne voisivat osaltaan pitää elinvoimasta kanalintukantaa. Sipoonkorven ja Nuuksion alueet ovat kuitenkin niin lähellä asutusta että ympäröivät maastot eivät pysty tarjomaan sopivia elinalueita ja uutta verta alueen kanalinnuille. Sama ongelma on myös Keski-Suomen riekkokannoilla jotka ovat romahtaneet soiden ojitusten vuoksi. Ne säästyneet alueet joilla sopivia elinpaikkoja löytyy niin kuolevat nopeasti voimakkaan sukusiittoisuuden vuoksi. Näin käy myös etelä suomen kanalinnuille. Keski-Suomen riekkokannat laskevat jatkuvasti vaikka metsästys on ollut kielettyä jo vähintään kymmen kunta vuotta.
Siihen kun lisätään voimakas vieraspetomäärä niin aina tuskallisemmaksi tilanne tulee kanalintujen osalle.
”Metsästys lopetettu ja metsätaloutta ei ole harrastettu” . Eipä ole ihmekään , että riistalinnut ja muutkin eläimet on pärjänneet erilailla kuin tavallisilla talousmetsäalueilla. Metsäautotiet ja niiden tuoma etu metsästyksessä, ja jollain alueella mm. metsäojituskin varmasti vaikuttanut metsäkanalintujen menestymiseen.
Supikoirat ja kanahaukat kun ilmestyi kuvioihin, niin samoihin aikoihin hävisi liki kaikki metsäkanalinnut alueelta. Ennen oli kymmenien teerien parvia koivikoissa talvella ja metsäteillä metsoja sulan aikaan . Ei näy niitä enää nykyään. Joku pyy saattaa olla vielä hengissä. Niitä tapaa vielä jonkun kerran vuodessa lepikoissa.
Alueen koko ja kävijämäärä varmaan vaikuttaa. Esim. tällä suunnalla tuorein puisto on Teijo, jossa 3000 ha alueella liikkuuvuosittain lähes 100000 kävijää. Sillä on varmasti oma osuutensa lintujen pesintärauhaan. Toisaalta kartoitetaanko edes noilla alueilla kattavasti kanalintujen määriä.
Riistakolmiolaskenta toimii myös etelässä (tuloksia voi katsella alueittain, ei kolmioittain), mutta en tiedä että puistojen aluetta erikseen kartoitettaisiin. Myös Helsingin yliopiston talvilintulaskennan linjoja on etelässäkin. Mutta tottahan se, etelän maisematyyppi peltoineen ja taajamineen on metsäkanalinnuille kuin ’vankileirien saaristo’ ja ilmastonmuutos ei ilmeisesti oikein suosi niitä kevätsäiden puolesta.
”Siitä huolimatta vuonna 2001 aloitettua myyriä pääravintonaan käyttävien pienpetojentappokampanjaa kiristetään edelleen. Tuo holtittomuus on johtanut siihen, että esimerkiksi teerikanta on helsingin yliopiston 62 vuotta jatkuneessa seurannassa alempana kuin koskaan tuona aikana.”
ja uudelleen
”Saman yliopiston talvilintulaskennoissa on talvella 1960-61 nähty 303 metsoa 430 laskentalinjalla, kun taas tänä talvena 2017-18 niitä on nähty 17 yksilöä 552 linjalla.”
Ei kanalintukantojen vähenemisestä maassa ole varmaan mitään erimielisyyttä. Sitä en sitten ihan ymmärrä mitä tekemistä sillä on ”pienpetojentappokampanjan” kanssa. Mutta ei sitä kai tarvitse ymmärtääkään, sillä kannat vähenivät lähelle nykytasojaan jo 1970 ja 1980-luvuilla, aikoja ennen Antonin jatkuvasti korostamaa tappokampanjaa.
Työryhmä etsii keinoja metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi
Maa- ja metsätalousministeriö on tänään asettanut työryhmän selvittämään vuoden loppuun mennessä keinot metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi.
Tärkeimmäksi keinoksi todettiin myyränsyöjien tappaminen. Tappokampanja aloitettiin 2001 ja jatkuu koko ajan kiihdytetympänä.
Työryhmän selvityksessä lukee muunmuassa: ”…Metsästys sinällään ja metsästyksen vaikutus metsäkanalintukantoihin on selkeä puutealue tutkimuksessa, samoin kuin aina paljon puhuttava petojen rooli lintukantojen muutoksissa…”
Petojen rooli ei ole enää (eikä ollut enää tuolloinkaan) ongelma, sillä susipulliainen kirjoittaa kirjassaan Lapin Taigaa: ”…Suomen eduskunta perusti aseman ympärille Värriön luonnonpuiston jossa metsästyskin on sittemmin kielletty, jotta pääsisimme selville, kuinka metsästämättömät riistakannat pohjoisessa todella käyttäytyvät…”
Mitä metsokantoihin tulee, niin 1970-luvulla niitä havaittiin tuossa helsingin yliopiston talvilintulaskennassa 65-232 vaihteluvälillä, 1980-luvulla 33-136, mutta tuon holtittoman tappokampanjan aloittamisen jälkeen 16-42 yksilöä laskentaa kohti.
Linnut vaeltavat satoja kilometrejä. Olen liikkunut metsissä useamman vuoden. Tuhansia kilometrejä joka vuosi. Paljon isommalla alueella kuin Värriö. Toki kelkalla enimmäkseen ja oikeita tutkijoita ovat poromiehet joilla miltei ainoina on oikeaa tietoa riistakannoista. Satojentuhansien kilometrien verran vuosittain. Ja havainnoista keskustellaan. Samoin rajojemme vartijat jotka liikkuvat laajalla alueella kelillä kuin kelillä. Siinä saattaa jäädä Värriöön hakeutuneet asennetutkijat pikkusen toiseksi.
Meillä on ollut muutaman vuoden lintukato. Vain muutama vähäinen teeriparvi on havaittu. Tällä viikolla tuli palstalleni n. 40 teeren parvi joka jäi ainakin muutamaksi päiväksi. Koko talvena vain viiden parvi. Mistä tulivat ja minne olivat menossa. Toivottavasti jäävät soimaan tänne. Aikaa soitimeen on vielä pari kuukautta. Eli voi valmistella väitöskirjaansa ihan sopivasti suodattaen. Kuuntelen kaikki luonto-ohjelmat mukaanlukien Meidän Metsäradiomme. Luonnon tietämys kokonaisuudessa on amatööritasoa lukuunottamatta rajoittunutta oman alansa asiantuntemusta. Johtopäätöksiä ”osataan” vetää.
Tutkijoiden totuus on ettei Sumessa ole yhtään onnistunutta naalipentuettakaan. Totuus on toisenlainen. Eihän niitä liikaa ole mutta eihän niitä amatöörit löydä tienvarsilta. Lapin kairat on suuret. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.