Millainen määrä myyriä pitäisi hävittää hehtaarilta, että sillä olisi jotain merkitystä paikalliseen kantaan ja siten mahdollisesti tuhot vähenisivät? Kuinka usein tämä pitäisi tehdä?
Gla, eikö minkki syö myyriä? Syö. Olet ratkaissut vaikean yhtälön. Rauhoitetaan minkki ja supi samalla kaveriksi ketuille. Ongelmat poistuu myyrienkin osalta.
Sinun ehdotuksestasi rauhoittaa minkki ja supi ei tule minun ratkaisua. Vieraslajit sisältää hallitsemattoman suuruisen riskin. Johan valkohäntäpeurastakin ovat ilahtuneita vain kettutytöt ja muut luonnon viholliset.
No tuo oli kieliposkella kirjoitettu pakkaspäivien ratoksi. Täällä on nyt ollu viikonpäivät pakkasta 30 kahtapuolta. Joinakin iltapäivinä on käyny melkee 25. Sydäntautisen on parempi pysytellä sisällä. Lauhempaa on ehkä luvassa loppuviikolla… Silläpä tässä on aikaa hunttailla ja kirjoitella….välillä ärsyyntyä ja ärsyttää. Pyydän kaikilta anteeksi jopa asiattomiakin heittoja vähän joka säikeellä.
Lunta on melkeen metri ja sula pohja. Myyrillä on lämmintä ja hauskaa. Ketturepolainen on lujilla. Myyriäkään ei voi pyytää. Kuolleiden elukkojen armoilla ovat. No niitähän nyt tulee. Kovaa se on poroille ja hirvillekkin näissä keleissä. Näin se luonto kattaa ruokapöytää pedoille kun yks ruokapöytä ei ole käytettävissä niin toinen katetaan. Meidän omat toimet tasapainon hoitamiseksi ovat rajalliset.
Kettukannat runsastuivat luonnollisestikin sotien aikana. Ketun nahka oli arvossan vielä sotien jälkeen. Ei toki niin arvokas, kun 1930-luvulla. Kaikkien kettulaatujen nahan arvo romahti kuitenkin joskus 1950-luvun alussa. Syynä oli muodin muutos silloisella päämarkkinalla USA:ssa. Kerrottiin, että tummaihoiset naiset New Yorkin Harlemissa olivat ansainneet vähän epämääräisellä ammatilla sodan aikana erinomaisesti ja alkoivat keimalla kettupelleriineissä. Arvonsa tunteneet valkoihoiset ladyt siirtyivät siksi koreilemaan minkkiturkeissa. Muodin muutos tuntui Keski-Suomessakin. Kaikki ketut oli tapettava ja aloitettava uusi bisnes minkkien kanssa. Ei ollut muuten ihan helppo homma.
Tosiaan se sodan aikana runsastunut kerttukanta lisääntyi vielä ainakin 1960-luvulle. Isällä niiden pyynti säilyi harrastuksena. Parhaina vuosina sai noin 25 kettua. Koska oli eniten, niin siihen minulla ei ole varmaa vastausta.
Juttelin muuten erään kaverin kanssa, joka oli juuri tehnyt jälkilaskentaa Saarijärvellä. Sanoi, että on erinomainen kettukanta vaikka ajokoiramiesporukka onkin ampunut kettuja tusinan verran. Sanoi, että myös muutama ilves liikkuu alueella.
Timppa on aiemmin kertonut, että hänen saarijärvellä sijaitsevassa yhteismetsässään ei ole ollut myyrätuhoja. Syykin selvisi: siellä on vahva kettukanta.
Hyvä Anton. On sinulla hyvä muisti. Meidän metsissä on tosiaan pienpedot siellä rauhoitettu, mutta eipä sillä taida olla suurta merkitystä, koska ne ovat vain 2 % sikäläisen metsästysseuran maista.
”Tarkempaa mekanismia ei ole kuitenkaan vielä saatu selville.”
…
”Tutkimus osoittaa laaja-alaisten kansallisten ja kansainvälisten ekologisten seurantojen suuren arvon pitkäaikaisten ympäristömuutosten ymmärtämisessä.”
En nyt ihan Antonin lailla ala tuomita, kun en asiaa tunne. Ihmettelen silti lainauksissa olevan asia yhteyttä toisiinsa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.