Millainen määrä myyriä pitäisi hävittää hehtaarilta, että sillä olisi jotain merkitystä paikalliseen kantaan ja siten mahdollisesti tuhot vähenisivät? Kuinka usein tämä pitäisi tehdä?
Ompa antonilla taas suoraviivaista tulkintaa….Jänisruttoa ylläpitää näätien ja kettujen tappaminen… herranjestas. Aina paranee…Suurimpaan osaan kettuja ei syyhy edes tartu….onko 51% suurin osa? Niin. pakkanenhan ne lopulta karvattomat tappaa. Niitä vaan kuolee paljon ympäri vuoden.
Tularemia-aalto oli pahin -80 luvulla. Kettuja ja näätiä oli paljon. Pyytäjiä ei ollut koko pitäjässä joka on kuitenkin Uudenmaanläänin kokoinen. Nahkojen arvo romahti ja silloin ei puhuttu mitään pienpetojen haitoista riistakannoille. Se olisi kyllä innostanut pyytämään. Myyräkuumeen sain -90 luvun puolivälissä. Edelleenkään ei ollut pyytäjiä ja kettu ja näätäkannat vahvat. 2000 luvun alussa pyydettin näätiä ja kettuja. 15 vuoota ei juuri ollenkaan. Nyt ei ole taas muutamaan vuoteen ollut myyräkuumepiikkiä. Pienpetopyynti muutamana vuonna ollut tehokasta. Pyytämällä ei vähentyneet….kapilla kyllä romahti.
Kanalintu-, peto, ja myyräkannan syklit on aivan erit ja eri syistä johtuvat. Netin ääressä tutkiskellessa suodatin silmillä ”tutkimuksia”, poimimalla mielensä mukaan päiväkirjaotteita ja mukkaamalla niitä mielensä mukaan saa kyllä mieleisensä tuloksen.
Aivan uskomattomia tarinoita voisin kertoa kanalintumääristä…huippaja tai niukkoja, ihan viimeiseltä vuosikymmeneltä. Faktat, voisit saada Metsähallituksen soidinkartoituksista. Lienee julkista tietoa ainakin ”tutkijoille”. Saisit aineistoa väitöskirjaasi.
Anton…”.jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt”
On aivan selvää, että kun luonto on mekanisminsa pitkän ajan kuluessa kehittänyt, jossa pedot ylläpitää luonnon terveyttä, petojen määrän merkittävä vähentäminen heikentää järjestelmän toimivuutta.
Olen elämäni aikana tormännyt noin kymmeneen kanalinnunpesään ja niitä seuraamalla vain kahdesta on poikaset munista kuoriutuneet ja muut pesät pedot tuhonneet.
Ei epäile yhtään, etteikö luonnon mekamismit toimi.
On noilla ketuilla vaan melkoinen urakka pitää myyräkanta kurissa. Jos kuvitellaan että jokaisella aarilla on keskimäärin hyvänä myyrävuotena vähintään yksi elukka niin melkoisen urakka siitä ketturievulle muodostuu kun se yrittää pitää kannan kurissa kun nousukausi myyräkannassa alkaa. Vielä kun tiedetään että kettukin ja monet muutkin pienpedot ovat reviiriuskollisia asukkeita ajaen muut ketut reviiriltään niin syöntiurakka vain kasvaa. Sitten kun tiedetään myös että pedot ovat ravinnon suhteen opportunisteja eli ottavat helpoimman ravinnon käyttöön mitä on tarjolla niin huoli myyräkannan ylläpidosta vain kasvaa. Jos lounaslistalle ilmestyy vaikka jokin helposti saatava haaska tai vahingoittunut eläin jonka saaminen saaliiksi käy vaivattomasti.
Luulisi jo vähemmälläkin biologian tuntemuksella käyvän selväksi että pienpedoilla on merkityksetön vaikutus myyräkannan kasvuun kun nousukausi alkaa. Toisekseen metsästyksellä ei ole tähänkään mennessä saatu kettukantaa hävitettyä eikä muutenkaan pienpetojen määrää vähennettyä. Päin vastoin. Uusia lajeja on levinnyt ja määrät ovat kasvaneet.
Ihmettelen vain tuota AC:n liturgiaa joka kestää ja kestää….. Vielä jotenkin sen ymmärtää jos AC itse uskoo omiin juttuihin mutta että joku muukin alkaa olemaan sitä mieltä. Olis varmaan paikallaan hieman tutustua uudestaan niihin peruskoulun biologian kirjoihin ihan näin aluksi.
Tuohon petojen ylläpitovelvoitteeseen voi todeta että kun ihminen on nykytoimillaan muokannut luontoa sellaiseen malliin antaen joillekkin eläimille suhteellisen suuren edun lisääntymiseen kuten hirville ja myös myyrille niin petojen lisäyksellä asia ei pelkästään hoidu. Sen vuoksi myyrille on kehittynyt sairaudet jolla kanta jossain vaiheessa romahtaa. Hirvien osalta on velvollisuus ihmisellä kun niitä ei yhteiskunta voi antaa petojen hoidettavaksi seurannaisvaikutuksen vuoksi. Itse olen havainnut että meillä hirvikärpäsetkin ovat vähentyneet vaikka hirvikanta on edelleen hyvä. Liekö sinnekkin luonto järjestänyt jonkun vitsauksen kannan kurissapitämiseksi. Sen näkee sitten joskus.
”Toisekseen metsästyksellä ei ole tähänkään mennessä saatu kettukantaa hävitettyä eikä muutenkaan pienpetojen määrää vähennettyä. ”
Kyllä metsästyksellä on esimerkiksi 1930-luvulla kettukanra pidetty käytännössä olemattomana. Isävainaa harjoitti vuokymmenen alkuvuosina ammattimetsästystä. Sai parhaimpina talvina muutaman ketun vaikka metsästi liki 500 km2:n alalla. Pyyntivälineinä lippusiima, myrkky ym. Silloin ketunnahasta sai normaalin kuukausipalkan verran, Näätähän oli suuresta osata Suomea hävitetty jo paljon aikaisemmin.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei petokantoja saa hävitettyä nykymetsästäjien toimesta. Siitäkin olen samaa mieltä, etteivät pedot vaikuta myyräkantoihin. Eiväthän pedot ennätä lisääntyä myyräkantojen tahdissa. Nykyään pedoille on myös entistä enemmän tarjolla erilaisia haaskoja. Ainakin meillä päin myyräkannat ovat jostain syystä pysyneet kuitenkin alhaisina vuoden 2009 huipun jälkeen ilmeisetikin pettymyksenä myyrätutkijoille
Aika paljon on kokemusta ketunpyynnistä 1940- ja -50-luvilta. Eivät ne ketut niin reviiriuskollisia ole kuten kirjoitetaan. Jos jostain pyydettiin pari kettua, niin aika pian ilmaantuivat uudet tilalle pyydettäviksi.
Kuka on tutkinut ketun reviiriä? Minusta semmoista ei ole olemassakaan. On vaan elinalue joka voi vaihdella. Reviiritappeluista en ole kuullut. Ketut liikkuu ja varmasti täyttää tyhjiön. Ei niinkään myyrien takia vaan haaskojen. Aika tasaisesti elukkoja kuolee ympäri kairojen. Ei Wanha ketunpyytäjä levittellyt pyyntejään kovin laajalle. Samoilta syöttikentiltä ketut enimmäkseen pyydettiin. Pyytäjä kyllä hiihteli peninkulma tolkulla ”vetolatuja” salaiset rasvat suksien pohjissa. Täällä pohjoisessa poroaidat oli parhaita kun vielä oli kenttäteurastus. Olen ennen armeijaa harrastanut tätä metsästysmuotoa. Silloin oli myrkyt vielä sallittuja. Ei ole konstikaan houkutella kettu pyyntikenttään parinkymmenen kilometrin päästä. Olen kokeillut….toimii vieläkin. Lehmän jälkeiset, siis poikimisroippeet hinaukseen….on pistämätön konsti. Ketuthan seuraavat vasovia nisäkkäitä…
Nimenomaan sitä tarkoitin että reviirialueelta / elinalue jota kettu hallitsee se häätää muut urosketut alueelta. Urosketulla on oma alue jossa pääosin ravinnon hankii. Narraskettu ei ole niin reviiriuskollinen joka onkin luonnollista lisääntymiseen liittyen. Hyvä ravintotilanne pienentää reviiriä kun taas huono ravintotilanne laajentaa sitä. Sama ilmiö on ihan kotikoirallakin joka muodostaa oman reviirinsä piha-alueelle. Jossain vaiheessa nuoret ketut (pennut) häädetään reviirialueelta ja ne perustavat oman reviirin. Jos reviiriltä poistetaan kettu niin uusi kettu paikkaa aukon aika nopesti. Sama tilanne on mm metsäjäniksellä. Jos alueelta ammutaan kaikki jänikset niin vuoden sisällä uudet jänikset tulevat tilalle.
Se on totta että ennen ketut ammuttiin hyvinkin tarkaan mutta silloinkaan sitä ei saatu tapettua sukupuuttoon vaikka tietääkseni pysyvää rauhoitusta ei ollut kuten hirvien osalta aikoinaan.
”metsästyksellä ei ole tähänkään mennessä saatu kettukantaa hävitettyä” RKTL:n 1990-luvun alussa aloittaman ja Luken jatkaman 28 vuotta jatkuneen riistakolmioseurannan mukaan ketun lumijälki-indeksi on valtakunnassa keskimäärin puolittunut. Toki vieraslajit ovat tulleet siihen rinnalle.
Timpalta haluaisin kysyä, milloin muistisi mukaan kettukanta oli runsaimmillaan? Jos ennen sotia 1930-luvulla olivat vähissä, niin milloin niitä on ollut eniten? Sotien jälkeenhän kerrotaan olleen metsäkanoja paljon, mutta oliko samaan aikaan paljon myös kettuja ja näätiä?
Metsuri motokuski: ”Jos kuvitellaan että jokaisella aarilla on keskimäärin hyvänä myyrävuotena vähintään yksi elukka niin melkoisen urakka siitä ketturievulle muodostuu kun se yrittää pitää kannan kurissa kun nousukausi myyräkannassa alkaa.”
Ei tarvi olettaa, että myyrähuiput poistuisi, jos petokanta olisi vahva. Voi se muullakin tavalla vaikuttaa, vaikka myyrähuiput jäisikin olemaan.
”Sitten kun tiedetään myös että pedot ovat ravinnon suhteen opportunisteja eli ottavat helpoimman ravinnon käyttöön mitä on tarjolla niin huoli myyräkannan ylläpidosta vain kasvaa. ”
Ei se mihinkään kasva. Haaskoja, sairaita ja haavoittuneita eläimiä eli helppoja saaliita on aina ollut ja tulee aina olemaan.
”Toisekseen metsästyksellä ei ole tähänkään mennessä saatu kettukantaa hävitettyä eikä muutenkaan pienpetojen määrää vähennettyä. Päin vastoin. Uusia lajeja on levinnyt ja määrät ovat kasvaneet.”
Moniko tutkimistasi kanalintujen pesistä oli ketun tuhoamia ja moniko minkin?
”Tuohon petojen ylläpitovelvoitteeseen voi todeta että kun ihminen on nykytoimillaan muokannut luontoa sellaiseen malliin antaen joillekkin eläimille suhteellisen suuren edun lisääntymiseen kuten hirville ja myös myyrille niin petojen lisäyksellä asia ei pelkästään hoidu.”
Kettukannasta, meillä ennen metsästettiin niitä talvisin yhteisjahtina, Sitten runsastu ilveskanta ketun jäljet harvinaisuus nykyisin. Supi ja minkki niitä jälkiä näkyy syksyin ensilumilla ja vähän lumen aikaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.