AC:n vihjeen perusteella löytyi ESS:n yleisluontoinen reportaasi Lammilla vuonna 2005 tapahtuneesta Paavo Hellstedtin lumikko- ja kärppäaiheisesta tohtorinväitöksestä (2005). Siinä mainitaan kärpän ja lumikon vähentyneen Suomessa – millä ajanjaksolla, sitä ei mainita.

Eli lumikkokantojen arviointi perustui tuttuihin lumijälkiin, niinpä tietysti. Menetelmällä on voitu ilmeisen luotettavasti todeta mainittu vähenevä trendi. Absoluuttinen tiheys olisikin äärimmäisen työläs selvitettävä.

Hemputtaja lukee rivien välistä sellaista mitä en ole väittänyt. En ole ottanut mielestäni lainkaan kantaa kysymykseen, miten metsätalous vaikuttaa monimuotoisuuteen. Siitä voinemme olla yhtä mieltä, että metsät ja niissä elävät eliöyhteisöt näyttävät nyt (ihmisen sorkkiessa niitä) tyystin erilaisilta kuin mitä ne luonnonmukaisessa tilassa ilman ihmisen vaikutusta olisivat.

Tätä kautta koetan purkaa esiin myös ratkaisua. Jos ajatellaan että kolme pääryhmää ulkoisia (tiheydestä riippumattomia) myyrien tuhoihin vaikuttavia tekijöitä olisivat sääolot, ravinto ja saalistus, huomaamme että näistä sääoloihin emme voi vaikuttaa, metsätaloutta eli avohakkuumetsätaloutta voidaan muuttaa jossain määrin, mutta aika rajoitetusti, ja saalistusta voidaan kontrolloida melko tehokkaasti. Kannattaisiko kokeiltavia kustannustehokkaita ratkaisumalleja siis etsiä sieltä, eli koettaa palauttaa ravintoketjujen luontainen itsesäätely?

Toistaiseksi se luonto ei ole tuottanut minulle mitään yllätyksiä. Se toimii täysin loogisesti.

Jalkanen toteaa kuten totesin:
”Poikkeuksen muodostaisi eri-ikäismetsätalous, mutta en pidä todennäköisenä että se yleistyisi tarpeeksi. Mitä jää jäljelle? No ainakin ekosysteemipalvelut, eli luontaisen biodiversiteetin ts. monimuotoisen eliöyhteisön palauttaminen.”

Kun moitin, väität:
”Hemputtaja lukee rivien välistä sellaista mitä en ole väittänyt. En ole ottanut mielestäni lainkaan kantaa kysymykseen, miten metsätalous vaikuttaa monimuotoisuuteen.
Lähetetty: 2 h, 2 min sitten
kirjoittaja: A.Jalkanen”

Ei tarvinnut lukea rivien välistä. Teksti on tyypillistä biodiversiteetti jargonia, jolta puuttuu kosketuspinta todellisuuteen.

Ymmärrän myös oikein hyvin mitä tarkoittaa ”luontaisen biodiversiteetin ts. monimuotoisen eliöyhteisön palauttaminen”. Se suomennetaan, että nykyiset menetelmät ovat suoraa hanurista ja pilanneet Suomen luonnon. Ei tarvinnut lukea rivien välistä.

Sikäli rivien välistä, että tarjoat jatkuvaa kasvatusta niin myyrien tappoon kuin monimuotoisuuden pelastamiseen. Kummatkin keinot ovat täysin tuulesta temmattuja ehdotuksia. Esim. metsiä käsiteltiin satoja vuosia jatkuvalla kasvatuksella, mutta myyrät eivät kuolleet sukupuuttoon.

Joku vuosi sitten söivät taloyhtiön Norjan morsiusangervotkin. Lähimpään metsään on kilometri ja hakkuita ei ole tehty vuosiin ja lahopuutakin riittä vaikka vientiin. Heinikkoaukeata ja jatkuvasti kasvavaa joen rantapajukkoa oli kyllä likimailla.

Siinä toinen metlalainen.