Enpä ole juuri tähän myyräkeskusteluun sotkeutunut, mutta eiköhän se ole jo aika hiukan ratkoa hommaa.

”Kurki ja Jalkanen” tuota jo hiukan ratkoivatkin, jos ymmärtää lukemaansa.

Tulipahan vain mieleen, että montako myyrää se lumikko syö päivässä, 2 vai peräti 3. Tietysti se saattaa tappaa varastoon, mutta silti. Lisäksi taitavat nuo pikkupedotkin olla reviiritietoisia eli, jos tulee naapuri käymään – saa turpaansa.

Katsoin tässä pätkä ohjelmaa. Tyyppi seurasi susilauman elämää jossain Pohjois-Amerikan tundralla. Ei puun puuta eikä sattunut pensaitakaan silmiin. Myyrissä (sopuli?) löytyi. Kaverin asuin- ja labrakömmässäkin niitä vilisi kirjahyllyä myöten.

Ihmetteli, että millä sudet elää kun ei ollut suurempaa riistaa likimailla ollenkaan. Olivat kuitenkin hyvinvoivia. No huomasi sitten, että myyrillähän ne.

Tyypin intohimo oli tiede ja ihmetteli, että voiko myyrillä tosiiaan elää. Pisti kokeen pystyyn ja alkoi elää itsekin pelkillä myyrillä ja hyvin pärjäsi.

Tästä saavummekin ratkaisuun. Syömme ne. Niinhän sitä tehdään hirvillekin. Tuotteistamme myös muuten. Myyräsafarit, myyräpihvit, myyrännahkatuotteet, jne.

Voisiko sanoa, että sieltä saa loistavia neuvoja. Kehoitettiin asentamaan pöllönpönttöjä. Tein työtä käskettyä ja vein pönttöjä 2010 aukkojen tuntumaan. Kahteen vuoteen ei niihin ole tullut pöllöjä, mutta ei taimikoissa ole tuhojakaan. Toki jonkun pikku männyn latvasilmun on joku syönyt. ”Tieteellisesti” voi siis päätellä, että pöllönpönttöjen asennus poistaa myyrätuhot, siis ainakin toistaiseksi. Mahtoivatko myyrät ”kauhuissaan” paeta Ylä-Lappiin, jossa niitä viime syksynä oli aivan mielettömästi?

2009 oli tuhoja juuri ”Kurjen” kuvailemissa aivan mustalla mullalla olevissa aukoissa. Ehkä ne myyrät asustavat juuri niiden risukasojen alla. Nyt ei näkynyt ainuttakaan syötyä kuusentainta vaikka muutaman hehtaarin alan kiertelin eri-ikäisissä aukoissa.

Siis fakta on kyllä se, ettei luonnonvoimille juuri mitään voi. Siis, jos myyrät ovat tullakseen, niin ne kyllä tulevat. Ketut ovat joutuneet ilvesten suihin ja muistakaan pedoista ei liene mainittavaa apua.

Nyt timppa on täysin väärässä. Professori henttonen lausui viime syyskuussa: ”Syklit ovat suorassa suhteessa petojen, erityisesti lumikon, runsauteen. Kun myyräsykli tulee huippuunsa, lumikoilla alkaa mennä hyvin. Lumikoita on paljon, ja ne syövät myyriä niin paljon, että myyrien kanta romahtaa”.

On tullut monesti viime vuosina kehuttua Antonin näkemyksiä ja ideoita, sillä kirjoitustyylistään huolimatta ne ovat olleet asiantuntemusta henkiviä. Nyt en oikein päässyt jyvälle, miksi AC arvostelee kommenttiani sääoloista ja myyrien selviytymisestä perustellen sitä lumikon ruokahalulla. Selittäisitkö ystävällisesti.

AC:lle vielä
Juuri sen takiahan minä heitinkin esille sen seikan, että onko ainoa myyrien hävittäjä pien- tai suurpeto. Tietääkö joku, mitä talven sääolot vaikuttavat myyrien selviytymiseen, onko siitä virallista tutkimusta? Eikö se tunnu varsin mahdolliselta, että suuri myyräkato tulee, jos sään vuoksi elinolot muuttuvat sellaisiksi, ettei sitä varpua saa kuin hakulla ja kirveellä esille.
Sitten vastaavasti, jos vain kevyt lumi peitää maan ja alla tunnelit tulevat myyrän juoksuvauhtia taimelta toiselle, myyräkanta monikertaistuu.
AC ja joku muukin tutkija varmaan tietää vastauksen tähänkin.