Potifarille olen senvarran tyly kyllä kun hän epäili ettei kolme suurta ymmärrä yhteiskunnan muutosta. Juuri ne kolme suurta pitävät aika pitkälti nyt tätäkin yhteiskuntaa pystyssä ja voivat jopa vielä pelastaa sen aivan kuralta. Mutta aloittajalle sanoisin että metsää museoimalla ei varmasti ole ymmärtänyt miten yhteiskunta toimii ja mihin sitä puutavaraa oikeasti tarvitaan. Ihailu on tietty yhdelle, halailu toiselle, piperrys kolmennelle ok-juttu mutta se ei tuo euroakaan yhteiskunnan rattaisiin eikä sen puita pussaavan taskuunkaan. Mutta luotan siihen että tämä yhteiskunnan päättävä taho pysyy vielä senverran järjissään että pistää rajat näiden uushippien kaahotuksiin.

Kuten jokainen meistä tietää, niin metsänomistaminen vaatii tietysti jotain ammattitaitoa ja sitten päätöksentekoja jatkuvasti. Jos joku tuntee itsensä noissa asioissa epävarmaksi, niin sitten siirtää asioita eteenpäin. Yhteismetsäkin vaatii, että joku/jotkut ovat enemmän kiinnostuneet ja siten henkisesti sitoutuneet asioiden hoitoon. Pinta-ala yksin ei riitä, jos ei ole halua ottaa vastuuta. Siksi osakkuus yhteismetsässä on ratkaisu, jos haluaa päästä vähällä. Riittää, kun antaa tilinumeron.

Tietysti nuo Potifarin kuvaamat tapaukset tulevat joskus myyntiin, jos uusilla omistajilla on rahapula. Pahinta on tuo silppuaminen.

Rane odottaa mielenkiinnolla milloin MT:ssä ollut Lahtosen uusin puukauppaviritys tulee mukaan keskusteluun?Olisiko siinä vastaus muuttuvien aikojen haasteisiin?

Metsänomistajakunta muuttuu. Se on selvä. Suunnilleen samaa tahtia väestörakenteen ja maantieteellisen jakauman tahtiin. Itse asiassa vielä kaupunkipainotteisemmin. Olen kuitenkin taipuvainen siihen, että puu löytää tiensä markkinoille myös jatkossa. Pysyvästi heikentynyt maan työllisyys ja taloustilanne pitää siitä huolen. Sitä paitsi ihminen on perusluonteeltaan melko ahne, joten jokainen numero tilin viimeisellä rivillä lienee haluttu. Ja näyttää se raha rikkaillekkin kelpaavan, eihän heitä muuten edes olisi! Sitä paitsi suurin osa kaupunkilaisista ei todellakaan ole edes mitään hyvätuloisia, kuten täällä tunnutaan luulevan.

Toki muuttuva tilanne vaatii ostajaosapuolelta entistä suurempaa aktiivisuutta ”passiivisia” myyjiä kohtaan. Yksi ajatuksistani mitä olen miettinyt, että olisi selkeätä ja ostajillekkin eduksi, jos verkkopankissa jotenkin näkyisi metsään.fi tiedoista euromääräiset hakkuumahdollisuudet ja tilan/tilojen rahallinen arvo. Ei luulisi olevan vaikea toteuttaa teknisesti, koska tälläkin hetkellä sinne kirjaudutaan pankkitunnuksilla. En sitten tiedä olisiko tuo lainsäädännöllisesti ja pankkien puolelta OK.

Potifar: ”Jos olisin nuori ja elämäni ”alkutaipaleella” hankkisin jotenkin väh. sen 500 ha ja kehittäisin metsätaloutta suurella innolla. Kyllähän metsä on mahtava juttu.”

Minä olen metsänomistajakuntaan suhteutettuna nuori. On myös halua laajentaa metsätaloutta, joten kaipaan sinulta kokeneemman neuvoa, miten saisin sen vähintään 500 ha hankituksi. Perhe ja palkkatyö vaatii elämästä oman aikansa, eikä metsään irroitettavaa pääomaa juurikaan ole eli vieraalla pääomalla pitäisi pelata. Noissa hehtaariluvuissa puhutaan kuitenkin isoista summista, mutta pitkistä takaisinmaksuajoista eli yhtälö on hankala arkeen sovittaa. Puunmyyntilakko ei kuulosta toimenpidelistan kärkipäähän kuuluvalta asialta. Toki voi ostaa päätehakattavaa metsää, hakata sen ja maksaa velka pois. Sen jälkeen on iloinen taimikon omistaja, jonka kassavirta pysyy negatiivisena seuraavat 25 vuotta. Siihenkö pitäisi pyrkiä?