Keskustelut Puukauppa Myyntilakko?

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 40)
  • Myyntilakko?

    En tunne puukauppahistoriaa kovin hyvin, mutta joskus on kai ollut ns. puukauppalakko, eli ”puuta ei ole myyty”.

    Se ei ilmeisesti toiminut, koska metsänomistajat olivat pääasiassa ns. pienviljelijöitä ja rahantarvetta oli.

    Miten nyt?

    Maailma ja elämä muuttuu monin tavoin. Nykyihmiset/metsäomistajat eivät enää ole riippuvaisia metsätuloista, tai ainakin suuntaus siihen kasvaa jatkuvasti. Metsälehdessä oli jonkun kaverin väitöskirjan päätelmä, että metsäraha ei enää motivoi metsäkaupoille, siis puukaupoille.

    Nämä kolme monopolifirmaa eivät taida oikein ymmärtää yhteiskunnan muutosta ja puunhankinnan nykypäivän filosofiaa.

    Itse olen taipumassa sille kannalle, että antaa puun kasvaa ja ihailen niitä metsissäni. Talous on varmistettu ja ainoalla perillisellä on hyvä koulutus ja kielitaito (tärkein). Yhä useampi perillinen on riippumaton ns. Cityihminen, joita metsä ei todellakaan kiinnosta ja riippuvuus siitä on ”NOLLA”. Tähän ollaan menossa, joten kyllä metsäteollisuuden täytyy tehdä jokin ryhtiliike, että puu lähtee metsästä. Yksityimetsistähän suurin osa puusta kuitenkin hankintaan.

    Tästä ei vaan kukaan uskalla kesustella!!!! Siis teollisuus!!!!

  • Metsuri motokuski

    Mistä nyt kiikastaa ? Kerro jokin esimerkki. Minusta aloitus oli sellaista filosofista pohdintaa ilman mitään konkreettista esimerkkiä että vaikeahan tuohon on kantaa ottaa.

    Potifar

    Metsuri motokuskille!

    Jos ihminen ei ymmärrä lukemaansa, niin sille ei voi mitään! Hyvänä neuvona annan sinulle näin: seuraa uutisia, lue lehtiä, käy tilastokeskuksen nettisaitilla, juttelen ihmisten kanssa (muuallakin kuin kotikylä TB:llä), niin tajuat mistä on kyse!

    Eli näin, lyhyesti ilman esimerkkiä. Kannattaa seurata yhteiskunnan kehitystä/muutosta. Aivan samoin kuin viestinnän muuttumnen printistä digiiin eli sähköiseen juttuun.

    Maailma muuttuu Motoseni! Pysy mukana ajassa!

    Potifar

    Vastaan vielä itse ja itselleni & muille!

    Myyntilakko on ehken tai täysin väärä ilmaisu, anteeksi.

    Mutta puukauppa nykyihmisten toimesta tulee vähenemään radikaalisti seuraavien 10-15 vuoden aikana. Tätä ei vaan haluta tunnustaa ja tätä teollisuus eikä muutkaan tahot tajua tai halua ymmärtää.

    Siksi hallituksen toimet ammattimaisen metsänomistuksen kehittämiseksi olisivat saatava nopeasti kuntoon.

    Yhteismetsät lopetettava, perikunnat purettava nopeasti metsien osalta ja Kemera-tuet lopetettava, puhumattakaan METSO-ohjelmasta. Tässä maassa on kyllä risukoita ja ojanpohjia ilman veroeurojen tyhmää käyttöä. Riistan-ja luonnonhoito on kyllä kunnossa. Lahopuuta ja sammalta riittää.

    Seuraan alaa aktiivisesti ja metsänomistajia/omistajakunnan rakennemuutosta. Kuten varmaan moni muukin. Kun vähääkään tajuaa muutosta ja muutoksen voimaa, niin muuhun johtopäätökseen ei oikein voi tulla.

    Esimerkkinä siitä, kuinka asiat vaan ajautuvat ”kaaokseen ja muutokseen” on erään hallituksen ministerin toteamus ” onkos tässä maassa jo näin paljon eläkeläisiä” ”tuo määrä vanhuksiahan rasittaa kohta kovin yhteiskunnan rakenteita=huoltosuhde” (Ministeri ei tainnut tietää, että valtion varoin pidetään yllä esim. Tilastokeskusta).

    Sama tilanne/rakennemuutos metsänomistajakunnassa on meneillään. Siis vrt. eläkeläiset ja päinvastoin.

    ”Missäs ne pienvijelijjä-hankintahakkaajat ovat, kun laaneilla ei puut näy” Siis missä? Toimistohommissa digimaailmaa kehittämässä!

    A.Jalkanen

    Rakennemuutos on menossa, mutta myös toiseen suuntaan. Kaupunkilaismetsänomistajille metsä on myös sijoitus, ei vain harrastus- ja virkistysalue. Sijoituksen realisointi edellyttää puun myyntiä. Aiemmin, kun maataloudella meni paremmin, metsä oli monelle myös pankkitili. Nykyisin se tili on monella tilalla jo tyhjennetty. Se on myös kaupunkilaiselle hyvä perälauta, jos silpputyöelämä ja perusturvan heikennykset pudottavat tyhjän päälle.

    Nimimerkillä ’kokemusta on’.

    Planter

    Muutos on menossa ja se on totta, että puun tarjonta saattaa vähentyä tai sitten ei. Metsiä siirtyy suurilta ikäluokilta perillisille ja
    kyllä metsän perintöverot aika usein otetaan hakkuutuloina.

    Jos taloustilanne jatkaa tällaisena tai vielä huonompana ja metsäteollisuus saneerattuna pysyy elinkelpoisena, niin saattaa metsää omistaville tulla tarvetta käydä siinäkin pankissa, nykyistä enemmän.

    Perinkunta on se kaikkein huonoin omistusmuoto, siitä olisi syytä pyrkiä eroon jo ennen sen syntymistä tai viimeistään heti sen synnyttyä.

    Yhteismetsä sen sijaan on käsitykseni mukaan kaupunkimetsänomistajalle hyvä omistusmuoto. Ei tarvitse tehdä muuta, kuin antaa pankkitilin numero ja käydä kokouksessa kerran vuodessa, jos viitsii. Ainakin itse seuraamani yhteismetsä myy aktiivisesti puuta ja hoitaa metsänsä.

    Ei ole hyvä sijoitus, että antaa kasvaa vaan eikä tee mitään. Esimerkiksi vanhan kuusikon arvon kasvu pysähtyy jossain vaiheessa ja arvo alkaa alentua.

    Potifar

    A. Jalkanen on osittain oikeassa, mutta kun meistä jokainen (toivottavasti) tietää kuinka kovaa hommaa metsähoito on, niin kyllä tämä kaupunkilaisväestö ja nuoriso kasvaa tästä ulos kovaa vauhtia.

    Itse olen täysin ja puhtaasti kaupunkilaismetsänomistaja ja kaikki mitä metsää omistan on ns. sijoitusmetsää, joita hoidetaan ja puuta myydään, jos joku sattuu ostamaan. (katso juttu:puun kysyntä kasvaa/kommenttini)

    Kun minun kynsi sahan varresta lopullisesti lipeää, niin noilta hehtaareilta ei liikahda edes makkarakeppi. Miksi? Siksi, että hän jolle metsät jää, pärjää muutenkin. Nauttii niistä ja luonnosta. That`s it!

    Näitä ”uusia” metsänomistajia ja pirstaloituneiden tiluksien omistajia syntyy joka päivä.

    Hyvä tuttuni ja lähinaapuri on lakimies ja juuri eilen laittoin jaossa 65 ha neljään osaan, joista ei ikinä lähde mottiakaan teollisuuden palvelukseen. Missä on tilakokojen kasvattamisen ”lakipykälät”????

    Kun omia hehtaareja ei täällä voi mainita, niin mainitaan sitten muitten, joista saa pienen lähikuvan

    Läheisillä sukulaisillani (tätejäni) on yhteismetsä, ei vaan metsäyhytymä reilut+ 100 ha, jossa kukaan ei ole käynyt sitten vuoden 1967. Heillä seitsemän perillistä, eikä hajuakaan metsäasioista. Serkkupojalla on 450 ha ja kaksi perillistä, joista kumpikaan ei erota kuusta koivusta. Kummitädilläni on n. 100 ha ja kaksi tyttöä, joista kumpikaan ei ole koskaan käynyt edes marjassa. Tätä luetteloa voisi vielä jatkaa, mutta se on tyhmää ja turhaa. Enkä ole ainut, joka näitä tapauksia tietää. Mutta asia on kai tullut selväksi, mihin ollaan menossa/suuntaus.

    Siis se rakennemuutos!!!! Ei ehken niin synkkää kuin annan ymmärtää, mutta muistetaanpa vielä se ministeri ja ne ”yllättävät” eläkeläiset!

    Planter

    Täsmennän, että yhteismetsällä tarkoitan vähintään 1000ha pinta-alan kokonaisuutta, en mitään yhden perheen verosuunnittelupalstaa.

    Timppa

    Loukkaus eläkeläisiä kohtaan, jos väitetään, etteivät hoida/hoidata metsiään. Eläkeläisillä on aikaa ja monilla myös motivaatiota metsätalouteen. Eläkeläisillä on paljon annettavaa metsätalouteen.

    Sitten en ymmärrä sitä, miksi yhteismetsät pitäisi purkaa. Nehän toimivat systemaattisesti ja tuottavat tasaisesti puuta markkinoille. Jos osakaskunnassa on joku ciyyvihreä, ei se toimintaa haittaa.

    Eikä tietysti perikuntiakaan ole syytä pakottaa purkautumaan. Sen verran lakia pitäisi muuttaa, että kestävän metsätalouden edellyttämiin toimenpiteisiin riittää enemmistöpäätös, siis kuten yhteismetsissäkin.

    Potifar

    Timppa hyvä!

    Olen itsekin siinä ”kantturassa”, että en eläkeläisiä moiti – päinvastoin. Heillä on paljon annettavaa ja kannustan hommiin. Sinnehän me itse kukin olemme menossa.

    Sitten taas korjaus: Siis ei yhteismetsien purku, VAAN metsäyhtymien purku. Anteeksi.

    Perikuntien osalta jotain muutosta toivoisi, jos alaa omistajakunnan kautta halutaan kehittää. Siin ammatti-/yrittäjämäiseen suuntaan.

    Jos olisin nuori ja elämäni ”alkutaipaleella” hankkisin jotenkin väh. sen 500 ha ja kehittäisin metsätaloutta suurella innolla. Kyllähän metsä on mahtava juttu.

    Timppa

    Tuosta metsäyhtymäasiasta olen samaa mieltä. Se on huono tapa omistaa metsää tai kiinteistöjä. Jos jonkin osakkaan tilanne muuttuu, niin sitten toisetkin saavat kärsiä.

    Esimerkki ”puuhamaastani”. Tilalla oli kaksi omistajaperhettä. Ei sukua. Se oli niin suuri, ettei kummankaan rahkeet olisi riittäneet yksin sen hankkimiseen. Appi-vainaa hoiteli käytännön asiat. Toista osakasta kiinnosti enemmän raha. Vähän jäivät tarpeelliset peruskorjaukset tekemättä, mutta muuten asiat hoituivat hyvässä sovussa. Sitten sille toiselle osakkaalle tuli avioero ja uusi vaimo ja sitten kuolema. Toisen osakkaan osuutta omistivatkin siis ex-vaimo, leski ja rintaperilliset. Appi-parka oli kyllä vaikeuksissa tilan asioiden hoidon kanssa. Eiväthän ne naiset olleet koskaan samaa mieltä. Onneksi appi ennätti pistää tilan jaon vireille ja hoiti miltei loppuunkin ennen kuolemaansa. Vähän huonossa hapessa olevat rakennukset sai hänen perikuntansa käytännössä ilmaiseksi ja muutaman kymmenen vuoden aikana tehtyjen korjausten jälkeen ne ovat hienossa kunnossa.

    Kun yhteismetsälaki muuttui, niin pääosasta metsiä tehtiin yhteismetsä. Perikunnalle, joka nyt on toiminut 48 vuotta, jäi tilakeskus, pellot (nyt vuokratut) ja metsää sen verran, että kiinteistön ylläpitokulut saadaan maksettua. Mitä sitten tälle tapahtuu sitä emme tiedä eikä siitä ole sovittukaan.

    Yhteismetsä on oiva tapa omistaa metsää etenkin sellaiselle, joka ei ymmärrä tai halua ymmärtää siitä mitään. Yritäpä Potifar kannustaa näitä sukulaisia/tuttavia miettimään johonkin yhteismetsään liittymistä.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 40)