”Olishan se aivan jees myrkyttää niitä glyfomuonalla. Vähenishän ne pikkasen niinkin.”
Millaisia jäämiä glyfosaattikäsittelystä elintarvikkeiden raaka-aineisiin jää? Mitä ne vaikuttaa ihmisten terveyteen? Jatketaan sitten keskustelua tuosta. Tai ei ehkä sittenkään, metsäaiheessahan ollaan. Vesakon torjuntaan kuluu muutama litra glyfosaattia per hehtaari parin kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen seuraavat 50-60 vuotta menee ilman käsittelyä. Puhutaanko nyt ihan oikeasti sen suuruusluokan ongelmasta, että se kaipaa huomiota? Minä en myrkyn ruiskuttamisesta pidä, mutta suhteellisuudentaju haittojen arvioimisessa pitää säilyttää. Ja ennekaikkea, kun aletaan keksiä metsänkasvatuksessa pyörää uudestaan, ajaudutaan glyfosaatin käyttöön. Hyvällä hoitoketjulla harvoin tulee tarvetta ruiskutuksiin.
Eikä ole tarkoituskaan suorittava. Meinaan minun päästä tuosta haavankasvatuksesta eroon. Seuraava sukupolvi tehköön omia päätöksiään ja hän nyt tietää miten tähän asti on toimittu. Joten epäilen ettei ainakaan niin kauan ole haluja haavsta eroon kun se on kaupallinen puulaji muiden joukossa. Kun emme tiedä tulevaisuutta metsärintamalla on turha näistä tulevista alkaa murehtia. Muistelisin että taaksepäin katsottuna haapa on todella kauan ollut täällä länsirannikolla kaupallinen puu. Historian valossa ei kovin kiire siitä eroon. Hirvistä olisi kovempi kiire päästä eroon. Haapapuulla on erikoispaperien suhteen niin ylivoimaisia ominaisuuksia että aina jonkin verran jo siihen kuluu. Kun edeleen tarvitaan kassoista käteen kuitti ja kopioita eri tarpeisiin. Emme pääse niistä vielä pitkään aikaan.
Erikoistuminen on aina hyvästä ja kaikkien kasvattamilla on jo nyt näkyvissä mikä on suunta. Alaspäin ja loppua ei näy.
Glalle pitää todeta ettei varmaan tarvii keksiä pyörää myrkkylontrauksen suhteen uudelleen kun aina tuppaa olleen että ihminen on tarrannut innolla kaupallisen ”helpon tavan hölmöilyyn”.
Miksikähän DDT kiellettiin vaikka teho oli huikea ja menestys oli taattu. Kaikki käytti ja sumeilematta. Kas kun joku sattui tutkimaan yhteyttä syöpien ja sen ”helpon vesakon torjunnan” väliltä ja kielto tuli ja nopeasti. Tutkimus yleensä hutkii myös kaupallisesti loistavia tuotteita vaikka vastarinta on joka suunnasta kovaa.
Minun ei ole edes tarvinnut tarttua siihen ”pyörään” kuten ammattilaiset näillä palstoilla. Tai ainakin niiden aivopesemät.
Voin sanoa että halveksin näitä tusinalotraajia jotka eivät ajattele omillaan. Minun ei ole ollenkaan vaikea ounastella ongelmia tuotteesta joka hajottaa elämän rakennusentsyymeitä. Ihminen on maasta ja maahan pannaan. Ennemmin (syövät) tahi myöhemmin. Elävästä materiasta me olemme ja ne palikat ovat aika maanläheistä laatua.
Esim. vettä joka saa aina tuolla luonnon kiertokulussa jokaiselta lotraajalta osansa. Sitäkin me napostelemma parisen litraa päivääs.
Ja se vesi kulkee läpi sen maa-aineksen jota me käsittelemme niillä lotrauksilla.
Glyfosaatin käyttö viljan tuleennuttamiseen on maailmalla niin laajamittaista, ettei menetelmästä voida enää luopua.
Jos glyfosaatti kielletään, tilalle kehitetään tai on jo kehitetty uusi aine.
Sen mahdolliset vaikutukset ihmisten terveyteen on taas oma juttunsa.
Helposti käy kuin esim. liikennepolttoaineiden kanssa.
Lyijy kiellettiin lisäaineena.
Tilalle tuli muut aineet ja uudet terveys- ym. ongelmat.
Glyfosaatin kieltämisen takana on kilpailevat ainevalmistajat, sillä miljardibisnekset houkuttelevat kovien ja likaisten keinojen käyttöön markkinoiden valtaamiseksi.
Itse käytän glyfosaattia kuvioilla, joissa on metsän uudistaminen epäonnistunut ja heinikko saanut yliotteen. Näin käy mm. hirvituhon kohdalla uusintaviljelyssä ja pienaukon taimettumisen paikkaamisessa. Tällaisiin tapauksiin viittasin pyörän uudestaan keksimisellä, kun pienaukkojakin tietty porukka suosittelee ja toinen porukka vähättelee hirvituhojen merkitystä. Jesse kuittaa hirvituhot lykkäämällä VW:n kuutoskoneen läpi n. 10l/100 km bensaa aitojen tarkastelun takia, jota lenkkeilyksi kutsuu. Ei se maailmaa tuhoa, kuten ei muutaman metsähehtaarin glyfosaattikäsittelykään. Olennaista ei ole glyfosaatin käyttö, vaan sen määrä.
Puuntakusen liikennepolttoaineet vertauksena ontuu koska jos lyijyn käyttöä olisi jatkettu yhtä laajamittaisena täällä ei taitaisi yhtään jeppeä kulkea yli kolmekymppisenä terveillä aivoilla vaan taudissa nimeltä altzhaimer. Suoraa syy-yhteyttä löytyi riittämiin kuten alumiininkin käyttö ruoka-astioissa. Uudet polttoaineet eivät ole vielä näin varsin selviä viitteitä antaneet. Ja niidenkin koostumus elää nyt erittäin voimakkaasti bion myötäkin.
Emmehän tiedä vielä kielletäänkö glyfo mutta jos selkeästi terveysvaikutteet todetaan liian rankoiksi näin käy. Se pakottaa hakemaan uusia ehkä terveempiä vaihtoehtoja jonka taas aika sitten näyttää. Mutta emme todella saa alistua käyttämään TIETOISESTI terveydelle ja elämälle haitallisia myrkkyjä. Joskus se lievin mahdollinen tehoaine sitten löytyy joka haittaa ihmiskuntaa vähiten.
Autotkin ovat päästöiltään jatkuvan kevityksen kehityksessä joten niihin vertaaminen ei ole muualla myrkyn luontoon kylvämisen verrokki.
Olen hyvin kiinnostunut OIKEASTA sähköautosta jota Audi lupailee vuosikymmenen vaihteeseen. Jolla pääsee viisisataa kilometriä tuuppaamaan lataamatta. Se alkaisi jo riittää minun tarpeisiin.
Vähän jäi iltaselta kummastuttamaan tuo Glan pienaukon tärkeys. Kun oikein glyfon kaas piti koivujen epäonnistumisen jälkeen kuusta lykkiä. Minun pienaukkojen satsaaminen joskus aiemmissa tarinoinneissa oli aivan turhuuden tuhtausta kun muokkasin ja istutin. Mutta voihan sitä mieli muuttua ja tolkku puuttua näköjään hältäkin.
Pienaukon teko ei minusta ole viisasta, siitä oli kyse aiemmin 3000 m2 aukosta puhuttaessa. Mutta kun sellainen on olemassa, koitan siinä jotain saada kasvamaankin. Täysin kohtuuton työmäärähän per pinta-ala siitä tulee, mutta kun itse teen, ei konkreettisia kuluja paljon tule. Lisäksi pieni ala tekee sen, että absoluuttinen työmäärä on rajallinen ja menee vaikka oppimisen piikkiin.
Tässä tapauksessa ei ollut tarvetta muokata. Ala on muokattu jo aiemmin ja löyhä moreeni on helppo täydennysistuttaa, kunhan vain heinikon saa pysymään kurissa. Kahden kasvukauden kokemuksella mänty näyttää pärjäävän hyvin. Ensi kesän jälkeen pitäisi suurin osa taimista olla heinikon yläpuolella. Vaikka mänty ei täydennykseen ole suositeltavin laji, päätin kokeilla sitä koivikossa. Rehevyyden puolesta kuusi olisi ollut parempi valinta, mutta ehkä mänty osin lievässä varjostuksessa pärjää rehevässä paikassa. Iso osa täydennettävistä kohdista on kyllä niin pahasti epäonnistunut, ettei varjoa juurikaan ole. Kuvion toisella pitkällä sivulla on lisäksi tie.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.