Per Ä Reikäs:”Kyllä tässä maassa tilaa on uusille puulajeille,mutta viellä enempi niiden monipuolisemmille jatkojalostajille.
Vienti sahojakin oli ennemmin ”kylässä” useita ja höyläämöitä.
Sertifiointi tappo sirkkelisahuritki.”
-Niinpä…. Taikka sitten ei!
Piensahureiden tarve pieneni ja myös suhtautuminen heitä kohtaan monin paikoin oli ihan P..seestä . Kun tuodaan laahaamalla maata pitkin vääriin mittoihin katkottuja tuulessa jo pilalle murtuneita almittaisia”tukkeja”, joista osa on jo ollut hankintakaupan pinossa, mutta raakattu sieltä. Niin niistä pitäisi sahata järeääkin – ainakin täys-särmäistä tavaraa niiden naulaisten pihapuiden lisäksi, niin kyllähän sille tavaralle käy niin, kuinka Jeessi kirjoittaa. Kun ”tukit” vielä on väärin katkottukin – liian lyhyiksi.
Pikkusahat saavat – jos sahauksen laatu on hyvä – tavaransa myytyä myös Jopparille, jolla on leimausoikeus. Monelta sahalta lähtee sahatavara lajittelemattomana = ns sahatuottoisena jnkun jopparin kyytiin . Hänellä on lajittelupöydät ja kuivaamo, ehkä mitallistamishöylä ja huom! Hyväksytty leimausoikeus. Osa tavarasta lähtee vientiin, osa kotimaan puutavaraliikkeisiin ja rakennusliikkeille.
Jätkä ja jätkän väärän mittaiset ja lyhyet. Eräs vanhempi timpuri oli ollut meillä tekemässä kehiä ja ihmetteli, kun ei ollut oikeastaan kuin purua lattialla päivän töiden jälkeen. Kerroin, että se, mitä oltiin tekemässä oli tiedossa ennen tavaran hankintaa. Eli ei ne lyhyet ja ohuet välttämättä ole ”vääriä” puita.
Puiden sahuutus vieraalla on nykyään sen verran kallista, että huonoja puita ei kannata itselle sahuuttaa. Miksi muutenkaan sahaisi itselle huonoja? Parhaat tukit sahataan tietenkin omaan käyttöön.
Sitolkka. Niin se vaan ollut, 3-4 vuotta metsässä maanneet lahot ettei koossa pysy . Niitä on tullut sahattua enempi oikein. Puulle maistuu sekin kun vanhaa valtion meysä siemenpuutyviä puolivuotta työntää 2×4 runkotavaraksi. Protestoin kovin tuota tuhlausta. Oksia ei ollut kuin 5-10 senttinen puu keskellä. Muu osa täysin puhdas oksaton. Nyt olisi arvokasta tavaraa kenellä olisi tarve. Mutta eipä nykyään sellaisia arvosteta. Eräs kerran kertoi sanoneesa pimeästä maksusta näin. Mää en kyll yhtään ymmärrä kui sill rahall on joku väli kump meitist sen kauppa viä , miks siit präis valtiol antta. Toinen oli vastannut, juu mää otanki täst etespäi valla tavaras.
sitolkka. Se on justihin noin. jokaisella sahatukilla pitäisi lisäksi olla käyttötarkoitus selvillä silloin, kun se katkaistaan. Sahaustapa latvaan kynällä. Siinä se tili tehdään. Suuri moka on myös se, että tehdään omaan rakennustarpeeseen liian pitkiä tukkeja. Metsään mennessä pitää olla sahatavaraluettelo ja mittasakset, sekä jonkinlainen tieto, minkä kokoisesta kuusitukista tulee kuuden tuuman lautaa hyvin, eikä tule hukka ripoja.
Ei oikein istu markkinatalouteenkaan uusien lajien tuonti. Hetken voi olla vähän parempi hinta mutta kun kaikilla on tuota uutta puuta niin hinta on samalla tasolla kuin vanhoissakin lajeissa. Polttoaineissa ihan sama asia. Oli mikä tahansa tuote kysymyksessä. Ainoa mikä nostaa hintaa on kysynnän kasvu niin että tuotteesta on puute. Aivan sama on rahan kanssa kun ei ole rahaa, niin kaikki maksaa liikaa. Sääntelytalous ja siihen päälle tukijärjestelmä niin tämä on lopputulos kakki on klobaalissa ketjussa kiinni eikä voittajia ole , vain pelipöydän pyörittäjä korjaa potin.
Siinä on kakkosnelosta tehty turhan arvokkaasta puusta, kun siemenpuumäntyjä sahattu tavaraksi jota saa pienimmästä normitukistakin. Tuota en ymmärrä itsekään, että lajittelua ei tehdä paremmin, kun kuitenkin saatavissa oleva lisäarvo voi olla n. 3 kertainen tai ylikin sen laatutukin ja bulkkitukin välillä sahtavaran myyjälle. Joskus tietysti voinut olla mahdollista sekin, että oksaton lankku on lujuusluokituksella saatu paremmin tarkoitustaan vastaavaan käyttöön.
Sahattiin kerran ” vinopino ” tyvitukkeja lankuksi ja laudaksi. Muuten olisi menneet kuitupuukasaan kaikki.
Puuki. Juuri sen takia sahalaitoksilla on ollut tarkka mittaus ja laadutus ennen sahaan työntämistä. Kun sahattiin raameilla, niin aina, kun terät vaidettiin, eli uusittiin tälli, niin se jakso vähintään sahattiin samaa kokoa ja -laatua. Joskus mentiin samoilla asetteilla jopa useampi vuoro.
Nykyään laitteet ovat kehittyneet ja esim Vilppulan sahalla sahataan kaikkia kokoja (oikeista tukeista) samoissa erissä, sahalaitteet tunnistavat tukin ja saheet sen mukaan, miten kaupat on tehty. Lajittelu dimension ja laadun mukaan omiin taskuihinsa.
Tuota tukkien postausta voisi harjoitella itse kukakin paperilla. Piirretään vaikkapa kaksi kakkosnelosen poikkileikkausta rinnakkain – väliin n, 5 mm sahausrakoa. Lasketaan kuivumisvara, joka tarkoittaa, että 100 millinen kuiva kakkosnelonen on shattava väh. 104 milliseksi – jopa 105.Paksuus noilla saheilla tulee olla n. 53 mm – Eli piirrettynä yhteen: 111 mm x 105 mm pitää mahtua ympyrän sisälle lisäksi puun kiekkoon tulee mukaan kuoret, että voidaan puhua tukin minimiläpimitasta.
Taitava sahuri saa kyllä sirkkelilläkin sahattua tuon, mutta sahalaitoksessa se tulee kuin ”Manulle illallinen”.
Kun isoakin tukkia sahataan, niin pitäisi tukit ajaa ”sydänkeskeisesti”, eli kolmenkymmenen sentin paksuisesta tukista sahataan pelkka, jonka udin on mahdollisimman keskellä. Jos tehdään kuuden tuuman soiroa, niin siitä siis ensin sahataan n. 168 milliä paksu pelkka. Se jaetaan jakosahauksin niin, että tavite on saada ydin halki. Jos ja kun jako ei mene oikein, niin joko sahataan pelkka ytimestä halki ja kummastakin palasta kaksi 53 millistä + lauta. Taikka aloitetaan pintalaudasta, joka on hieman vajaa ja kavennetaan, sahataan kaksi 53 millistä ja ydin otetaan yhteen sydänlautaan (aivan paska lauta) – jatketaan 53 millisillä ja tehdään pintalauta.
Posket kantataan sydänkeskeisesti 168 milliseksi, joista sahataan 53 millinen ja lauta.
Nurkista tehdään ripaa, jos sille on osoite.
Huono sahuri sahaa pelkasta 5 kpl 53 millisiä, joita yhdessä on ydin keskellä ja siitä tulee propelli ja se halkeaa. Sellaiset laudat ja soirot myydään Tollolle ja Remielle ”edullisesti”.
Kuule jätkä , muuten puhut asiaa mutta meille et myy sydänlankkuja. En edes sahaa sydänlankkuja vaikka pyytävät. Älä keksi moisia. En edes laita seinään lautaa jossa on sydän. Mottoni onkin ollut parittoman lankun puita ei olekkaan. Mieluummin sahailen arkkitehdin palkkia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.