Suo-ojituksen aiheuttamat hiilipäästöt on helppo ymmärtää ja sen voi havaita omilla silmilläänkin vanhojen ojien reunoille nostetun turvemaan katoamisena ajan kuluessa.

Kivennäismaan hiilipäästöt ovat jo vaikeampi tapaus. Onko syväaurauksessa paljastunut kivennäismaa hiilipäästö vai hiilinielu? Ainakin suuret vuoristot ovat hiilinielu, jossa niiden raupautumistuotteet sitovat ilman hiilidioksidia kemiallisissa prosesseissa ja sopii epäillä onko tätäkään huomioitu päästölaskelmissa.

Kivenäismaan hiilihän on sitoutunut kasvien ja puiden juuristoon. Eihän syväaurauksessa noita puiden juuriakaan nouse  kuin muro-osa kaikista maan pinnalle lahoamaan ja luovuttamaan hiiltä.

Nimenomaan, risuparrat vaviskoot, kyllä me vielä maan taseen kunnossa pidämme. Apulantaa käyttää ketä käyttää, mutta räkäpetäjää myydään ja voitolla eletään! Hiiltähän me kaikki olemme ja vain pieni riikkinen jotain muuta. Jos yksi hiili kettuilee ja yrittää maailmaa teorioillaan kahlita on sitten sitä vastaan kovaa hiiltä joka murskaa pieprtävän pehkuhiilen. Ei salaattia puremalla tule edes hiilestä kunnon ainesta.

Kun katsoo maapallon miljardien vuosien mittaista historiaa ja miten valtavia muutoksia on tapahtunut. Kyllä siinä ihmisen toimet on hyttysen ininää, jos hiukan maanpintaa raaputetaan ja soille ojia vedetään. Miljardin vuoden kuluttua saattaa pallollamme tilanne olla hiukan toisenlainen. Kaikki siviilisaatiot ovat enenmmin tai myöhemmin kadonneet ja niin tulee käymään nykyisellekin, siihen on olemassa hyvät edellytykset. Tehokkaat ydinaseet on kokoajan valmiina ja niitä taatusti vielä käytetään kuten on jo käytettykin parin kaupungin tuhoamiseen ja tehokkaiksi todettu.

Täällä sisämaassa (140-155 m) odotellaan jo innolla merenpinnan nousua, joka viimeisten tietojen mukaan onkin huomattavasti ennustettua nopeampaa. Huomattavat osat pääkaupunkiseutua on rakennettu niin alaisille paikoille, että niiden tulvasuojelu olisi aloitettava jo nyt.

Ynnäsin vuodelta 2016 muokkauspinta-alat (ei kulotusta) ja sain tulokseksi 85000 hehtaaria. Uudistushakkuiden pinta-alaksi saatiin metsänkäyttöilmoitusten mukaan: avohakkuita 141 000 hehtaaria ja luontaisen uudistamisen hakkuita 27 000 hehtaaria, yhteensä 168 000 hehtaaria. Noita pinta-aloja ei voi kuitenkaan suoraan verrata, kun ne kohdistuvat eri alueisiin: viime vuoden muokkausalat on hakattu toissa vuonna. Viljelypinta-ala on noin 100 000 hehtaaria, josta suurin osa on muokattu.

http://stat.luke.fi/metsanhoito-ja-metsanparannustyot