Keskustelut Puukauppa MTK perää ostajilta puukaupan pelisääntöjen noudattamista

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 108)
  • MTK perää ostajilta puukaupan pelisääntöjen noudattamista

    Lainaus MT/Juha Marttila:

    ”Metsänomistajille tärkeiden luontokohteiden, riistatiheikköjen ja maisemien huomioon ottaminen puukorjuussa vaarantuu, ellei puun korjuun aloittamisesta ilmoiteta asianmukaisesti.”

    Metsäalan toimijat ovat yhdessä sopineet metsänomistajan luonnonhoitotoiveiden viemisestä käytäntöön Monimetsä-hankkeessa. Metsänomistajille tärkeä monimuotoisuuden turvaaminen yhteisten pelisääntöjen mukaisesti edellyttää, että tieto puunkorjuun aloittamisesta on metsänomistajan ja hänen edustajansa tiedossa.

    Myös puun katkonnan valvonta on metsänomistajille hyvin tärkeää. Tämäkin edellyttää ajallaan tehtyä ilmoitusta puun korjuun aloittamisesta. Katkonnan valvonta varmistaa, että puun rungoista arvokastukkiosa hyödynnetään tarkasti pitkäikäisten puutuotteiden valmistukseen, eikä tarpeettomasti katkota kuitupuuksi.”

    Artikkelissa , josta otteita edellä , kannetaan huolta siitä ,että leimikon aloittamisesta ei aina ilmoiteta. En tiedä , missä lopultakin mättää , mutta hakkuukoneen aloittaessa leimikkoa tieto lähtee leimikon omistajalle tai hänen edustajalleen ennen , kun kalikkaakaan katkeaa. Näin ainakin isompien puutavarayhtiöiden ollessa kyseessä .

    Aloitusilmoituksen tekeminen voi toki tapahtua vasta silloin , kun kone on jo palstan reunassa. Tällöin ainakin aloitusajankohta on 100%.sen varma . Ei ole tavatonta sekään , että leimikkotiedot tipahtavat hakkuukoneen ohjelmistoon vasta matkalla kohteelle , joten ilmoitusta on mahdotonta tehdä tätä ennen. Tämä on yleistä , kun eletään  kädestä suuhun- periaatteella. Asiakkaan tarpeet sanelevat , mitä hakataan ja milloin. Myös korjuuolosuhteilla on osansa pelissä.

    Edellä mainittuun tulisi myyjäosapuolenkin sopeutua ja rakennella puukauppasopimukset perinpohjin valmiiksi jo puukauppatapahtumassa. Esimerkiksi luontokohteet ja monimuotoisuuden huomioimisen erityisehdot on kirjattava kauppasopimukseen . Kohteet on merkittävä myös leimikkokarttaan samassa yhteydessä . Epämääräiset suulliset ohjeet palstan reunalla olisi pikkuhilja unohdettava , kun kaikki on mahdollista tehdä täsmällisesti kirjallisena ennakkoon. Tällöin työmaa voidaan aloitta tiedonkulun vaarantumatta korjuun kannalta sopivalla hetkellä.

    Mitä tuohon katkonnan valvontaan tulee , hoitaa sen puolen teollisuus ja ostava asiakas . Siellä on paras tieto siitä , mitä kulloinkin tarvitaan. Sopimaton tavara aiheuttaa vain kustannuksia ja painetta alentaa kantohintaa. Olisikin syytä keskittyä enemmän muuttamaan kauppatapoja nykyaikasiemmiksi ja enemmän asiakkaan tarpeet huomioon ottaviksi sen sijaan , että keskitytään vahtimaan asioita , jotka eivät lopulta palvele muita , kun valvontaa suorittavaa organisaatiota pitämällä työllisyyttä yllä. Runkohinnoitteluun siirtyminen voisi olla yksi keino helpottaa paineita valvonnan suhteen.

    PS.Jatkokertomus  Otto Jaakkosen kuusen seikkailusta antaa vähän perpaktiiviä siihen , mihin maame kipailukyky sahatavaramarkkinoilla perustuu . Kannattaa luke ajatuksella. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006150868.html

  • jees h-valta

    Mitä tuossa edellistä isompaa hakkuutani seurasin niin varmasti kaupallisuus edellä mentynäkin on tukki otettu tarkasti talteen ja niitä lumppejakin on maastosta löytynyt enemmän kuin kirveen halkomapukiksi tarvittiin. Minulle ainakin sopii että tavara tehdään oston ehdoilla kunhan se oston hinta on korkeatasoinen. Ja ainakin tähän asti näin on ollut. Minulla ei tavaran teosta ole ollut enää lähes kymmeneen viime vuoteen huomautettavaa. Tukkia ei luistelle kuitupinoon koska firmassa on isot vientisahat mitkä tarviivat kyllä tukkia sen mitä irti saavat. Ja meillä jäsensopimusasiakkailla näyttää vastapainoksi olevan vain tarve odottaa sopivaa vientierää ja määrätarvetta johon hakkuu alle rykäistään. Ja sopii minulle.

    Tolopainen

    Niinkö, miksi tekisivät uuden suursahan. Kun tukit menee pystykaupalla, myyjällä ei ole aavistustakaan mihin tukit menevät. MG:llä on kovasti pulaa sahauskapasiteetista.

    A.Jalkanen

    Puukaupan pelisäännöistä vielä. Jos hävikkiä saadaan vähennettyä, ostajan puustamaksukyky (ei välttämättä halu) saattaisi kohentua. Olisiko siis sekä ostajan että myyjän etu, että luovuttaisiin katkonnan kanssa vatuloinnista ja siirryttäisiin tyystin runkohinnoitteluun tai runkoarvokauppaan? Jälkimmäisellä tarkoitan vapaata katkontaa yhdistettynä rungon arvon mukaiseen tilitykseen.

    Apli

    Annelin kanssa samaa mieltä, runkohinnoittelu olisi tervetullut… Monta syytä miksi MG rakentaa uuden suursahan Raumalle, yksi tukille käyttöä ja toinen ei ehkä vähäpätöisin syys on että kuorelle ja purulle on kysyntää turpeen korvaajana sekä pellettien tekoon, hake tietysti myös. Empä ihmettelisi jos sahan kylkeen tulisi pellettitehdas samalla kuten Vilppulassa on.

    Korpituvan Taneli

    Joo, siitä vaan sanomaan ostajalle, että minäpä myynkin tämän leimikon Sinulle runkohinnoin!

    Eli ostaako joku joku jo runkohinnoin?

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Puuki

    Kyllähän se on kokonaan ostajan päätettävissä nykyään ,miten paljon tehdään tukkia leimikosta.   (Jos ei kauppakirjaan kirjata muuta esim. lumppien teosta).

    Tyvilumppeja saa tehdä ison pinon ja silti päästään parempaan kokonaistulokseen myyjän puolelta kuin katkomalla tyvilengot kuitupuiksi. Jos esim. otetaan puusta 60 cm tyvilumppi jotta loppuosa (3 m:stä= 2,4 m) kuitupuuaihiosta saadaankin tehtyä tukiksi, niin sen myyntiarvo on n. 2,3 x kuitupuun arvo ja tyvilumpin arvo tulee (polttopuuna) vielä sen päälle.

    Jos ostajan haluamat mitat tulee täytteen ja tarve muuttuu esim. siten että tarvitaan vain pidempää tukkia eikä enää lyhyitä mittoja, niin myyjä siinä häviää loppupeleissä.  Siksi sovellettu runkohinnoittelu olisi paljon sopivampi tukkipuuleimikoihin kuin tavallinen puutavaralajittainen jälkihinnoittelu. Myös ostajan puolelta sillä olisi etunsa mm. mahdollisen jälkipuinnin vähenenemisenä.  Runkokohtainen hinnoittelu ei olisi lopulta sen hankalampaa kuin nykyinenkään tapa, kunhan se aluksi opeteltaisiin tekemään.

    A.Jalkanen

    Tanelille: kyllä runkohinnoittelu on jo arkipäivää eli asiaa on harjoiteltu. Mhy taitaa julkaista myös runkohintatilastoja, jos aineistoa on riittävästi. Metsälehti (Luke) ei varmaan voi vielä julkaista, kun aineistoa ei ole kaikilta alueilta ja kaikista puulajeista kattavasti.

    metsä-masa

    Runkohinnoin kauppaa on tehty Väli-Suomessa jo reilun kymmenen vuotta kausittain, ostajina on lähes aina ollut yksityiset sahat. Runkohinta leimikon tarjouksen teko vaatii ostajalta eri tavalla valmiuksia ja leimikkoon tutustumista kuin perinteinen tavaralajikauppa.

    Runkohintakauppaa ei ole yksityisillä sahureillakaan tarjolla jatkuvasti, ja jos kauppatapaa vaatimalla vaatii siinäkin voi saada tarjouksen varman päälle, eli myyjänkin on oltava hintatietoinen. Tavaralajikaupalla vastuu tukkikertymästä jäänähtäväksi, epävarmuus kasvaa kun leimikko on ladullisesti keskinkertainen tai heikko, samalla laskettu kaupan arvo romahtaa.

    Suurteollisuus ( selufirmat ),  runkohinta tarjouksia ei täällä päin ei tee ollenkaan, tietyistä syistä. Paremminkin odotellaan sahoille tulevaa tukin läpivalaisua ja sen mukaista hinnoittelua myyjälle.

    Apli

    Ns huippuleimikoita ovat jotkut sahat ostaneet runkohinnalla, sellufirmat ei koskaan… Millä ne saatais mukaan? Ehkä ainut konsti olisi sallia puukaupassa vain runkohinnoittelu eli lakimuutos ja sitä on tuskin tulossa.

    pihkatappi

    Sikäli tuo nykyinen käytäntö on huono, kun ostomies sanoo että moto katkoo kaikkia mittoja käyttäen ja mahdollisimman tarkoin tukin talteen ja sitten korjuuesimies laatii matriisin, joka teettää etupäässä kahta pituutta tai miten milloinkin on tarvis. Sanosivat ostaessa miten asia on. Ja se on totta että moton automatiikka voidaan laittaa optimoimaan tukin osuutto, mutta näin ei käytännössä toimita.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 108)