Keskustelut Puukauppa MTK perää ostajilta puukaupan pelisääntöjen noudattamista

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 108)
  • MTK perää ostajilta puukaupan pelisääntöjen noudattamista

    Lainaus MT/Juha Marttila:

    ”Metsänomistajille tärkeiden luontokohteiden, riistatiheikköjen ja maisemien huomioon ottaminen puukorjuussa vaarantuu, ellei puun korjuun aloittamisesta ilmoiteta asianmukaisesti.”

    Metsäalan toimijat ovat yhdessä sopineet metsänomistajan luonnonhoitotoiveiden viemisestä käytäntöön Monimetsä-hankkeessa. Metsänomistajille tärkeä monimuotoisuuden turvaaminen yhteisten pelisääntöjen mukaisesti edellyttää, että tieto puunkorjuun aloittamisesta on metsänomistajan ja hänen edustajansa tiedossa.

    Myös puun katkonnan valvonta on metsänomistajille hyvin tärkeää. Tämäkin edellyttää ajallaan tehtyä ilmoitusta puun korjuun aloittamisesta. Katkonnan valvonta varmistaa, että puun rungoista arvokastukkiosa hyödynnetään tarkasti pitkäikäisten puutuotteiden valmistukseen, eikä tarpeettomasti katkota kuitupuuksi.”

    Artikkelissa , josta otteita edellä , kannetaan huolta siitä ,että leimikon aloittamisesta ei aina ilmoiteta. En tiedä , missä lopultakin mättää , mutta hakkuukoneen aloittaessa leimikkoa tieto lähtee leimikon omistajalle tai hänen edustajalleen ennen , kun kalikkaakaan katkeaa. Näin ainakin isompien puutavarayhtiöiden ollessa kyseessä .

    Aloitusilmoituksen tekeminen voi toki tapahtua vasta silloin , kun kone on jo palstan reunassa. Tällöin ainakin aloitusajankohta on 100%.sen varma . Ei ole tavatonta sekään , että leimikkotiedot tipahtavat hakkuukoneen ohjelmistoon vasta matkalla kohteelle , joten ilmoitusta on mahdotonta tehdä tätä ennen. Tämä on yleistä , kun eletään  kädestä suuhun- periaatteella. Asiakkaan tarpeet sanelevat , mitä hakataan ja milloin. Myös korjuuolosuhteilla on osansa pelissä.

    Edellä mainittuun tulisi myyjäosapuolenkin sopeutua ja rakennella puukauppasopimukset perinpohjin valmiiksi jo puukauppatapahtumassa. Esimerkiksi luontokohteet ja monimuotoisuuden huomioimisen erityisehdot on kirjattava kauppasopimukseen . Kohteet on merkittävä myös leimikkokarttaan samassa yhteydessä . Epämääräiset suulliset ohjeet palstan reunalla olisi pikkuhilja unohdettava , kun kaikki on mahdollista tehdä täsmällisesti kirjallisena ennakkoon. Tällöin työmaa voidaan aloitta tiedonkulun vaarantumatta korjuun kannalta sopivalla hetkellä.

    Mitä tuohon katkonnan valvontaan tulee , hoitaa sen puolen teollisuus ja ostava asiakas . Siellä on paras tieto siitä , mitä kulloinkin tarvitaan. Sopimaton tavara aiheuttaa vain kustannuksia ja painetta alentaa kantohintaa. Olisikin syytä keskittyä enemmän muuttamaan kauppatapoja nykyaikasiemmiksi ja enemmän asiakkaan tarpeet huomioon ottaviksi sen sijaan , että keskitytään vahtimaan asioita , jotka eivät lopulta palvele muita , kun valvontaa suorittavaa organisaatiota pitämällä työllisyyttä yllä. Runkohinnoitteluun siirtyminen voisi olla yksi keino helpottaa paineita valvonnan suhteen.

    PS.Jatkokertomus  Otto Jaakkosen kuusen seikkailusta antaa vähän perpaktiiviä siihen , mihin maame kipailukyky sahatavaramarkkinoilla perustuu . Kannattaa luke ajatuksella. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006150868.html

  • Tolopainen

    On aivan eri asia mittaako tukit moto vai sahan laser, niissä on ero kuin yöllä ja päivällä ja myös siinä tuleeko tukit välityksestä vai onko saha suora ostaja. Pelinpolitiikka vaikuttaa laatupolitiikkaan, ostajat tietenkin haluaa lytätä hankintapuut.

    Metsuri motokuski

    Tukin laaduntarkkailu tehdään kaikille erille samanlailla tehtaalla / sahalla on sitten hakkaajana korjuupalvelu, vaihtopuuna tehtaalle tuodut erät, tehtaan / sahan oma korjuuketju tai sitten hankintapuu erät. Palaute raakeista menee aina sille osapuolelle joka korjuun on tehnyt. Samoin maksu puista metsänomistajalle ja korjuun suorittajalle  tapahtuu sen yrityksen motolistalla joka korjuun on tehnyt.  Hankintapuuerien maksu tapahtuu tehdasmitan perusteella.

    Raakkitukkien maksuvähennykset ei pitäisi ketjuttua metsänomistajan maksettavaksi. Yleensä on niin että korjuun suorittaja joutuu itse maksamaan raakkipuiden teosta ostajalle, Yleensä alentuneena taksana tai sitten erilliskorvauksena joka pienetää tilitystä.

    Joissain tilanteessa kun jotain puuerää tulee erityisen vähän niin tehdään ”lajisiirtymä”, jossa puuerä siirretään toiseen puuerään. Yleensä kyseessä on alle viiden motin tukkimäärä joka siirretään kuituun kun niiden haku kustannukset ovat sen verran suuret että haku ei ole kannattavaa. Niissä tapauksissa saattaa olla että tukeista ei makseta kuin kuidun hinta. Tämäkin on yleensä sovittu jo kauppakirjassa.

    Riippumaton ajattelija

    Jokaisella mhy:llä tuntuu olevan eriävät tavat korjuupalvelun toteuttamisessa. Jotkut ostaa pystyyn, jotkut vähentää korjuukulun yms.

    Se, että mtk/mhy perää ostajilta puukaupan pelisääntöjä, on melkein tekopyhää. Jotkut yhdistykset ovat kuitenkin samanlaisia puunostajia, kuin teollisuusfirmat ja samat metkut tapahtuu kummankin tehdessä kauppaa.

    Valtakirjakaupasta mehtäukko sanoi osuvasti ”kuka valvoo valvojaa?” On helppo pyytää tarjoukset muilta ja sitten nokittaa parasta tarjousta 10 centillä. Tällä tavalla mhy saa omaan korjuuseensa mahdollisimman halpaa puuta. Härskeimmillään nämä edunvalvojaorganisaatiot ottaa omaan korjuuseensa huippuleimikoita, eikä edes puhuta kilpailutuksesta.

    Tolopainen

    Tuo on pelkkää teoriaa, käytännössä ei tietenkään mene noin, koska pystykaupan puut menee motomitalla, jossa on löysempi tukkien kontrolli kuin sahalla. Sehän on selvä asia, sellaista motoyrittäjää ei olekaan, jonka raakkirosentti on nolla, se on keskimäärin vähintään viisi. Hankintaerissä raakit menevät myyjän piikkiin ja ostajat hyötyvät korkeasta raakkiprosentista. Sahalle maksetaan kuidusta enemmän kuin metsänomistajalle.

    Metsuri motokuski

    Riippumaton ajattelija: Härskeimmillään nämä edunvalvojaorganisaatiot ottaa omaan korjuuseensa huippuleimikoita, eikä edes puhuta kilpailutuksesta.

    Aikoinani kun olin korjuupalvelulla hakkaamassa niin meillä se meni niin että ne kohteet mitkä eivät yhtiöiden korjuulle kelvanneet me hakkasimme. Melkein järjestäin tapahtu niin että samalla tilalla oli hyviä kakkosharvennus kohteita tai päätehakkuita. Ne korjasivat yhtiöiden koneet ja niiden ympärillä olevat rääseiköt jäi meille. Sitä en sitten tiedä kuka hyöty ja kuka ei, mutta me emme ainakaan hyötyneet.

    Jätkä

    ”Tukkeja ei nykyisin enää tehdä jalkamitoilla vaan senttimitoilla, miksi edes puhutaan vanhoista mitoista, koska pituudet vaihtelee enemmän kuin tuo plus miinus kolme senttia, vaihteluväli on yli 10cm. Olenhan minä noita mitannut metsurimitalla.”

    Tollo on näköjään jäänyt junasta – ja ihan metsätaipaleelle.

    Tolopainen

    Jätkä tuskin on puukauppoja tehnyt koskaan, kun ei metsääkään omista.

    A.Jalkanen

    Ei mene noin se Mhy:n järjestämä tarjouskilpailu. Korjuupalvelu on samalla viivalla kuin muut ja eri henkilöt tekevät ja käsittelevät tarjoukset. Jos paikalliset käytännöt epäilyttävät, voi Mhy:n pitää valvojana joka ei saa tehdä korjuusta tarjousta lainkaan.

    Jos tukkien laadusta alettaisiin maksaa oikein ts. sahalla tms. tehtaalla saavutetun jalostusarvon mukaan, suunta olisi oikea ja hirvituhot saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

    Riippumaton ajattelija

    Metsuri motokuski, tuohan olisi se ideaali tilanne, jos koneyrityskin vielä hyötyisi. Valitettavasti realiteetit ovat tänä päivänä jotain ihan muuta.

    Riippumaton ajattelija

    A. Jalkanen, uskotko tuota sanomaasi edes itsekkään?

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 108)