Uudempi malli on hiukan kireämpi, eka 50 kuutioinen saha, joka antaa 3 kW. Pikkasen kun olisi etukahvastaan matalampi, olis huippusaha. Nyt vähän painopisteeltään kankeampi kuin huskun 550.
Kyllä kesti kauan, ennen kuin Tilhi sai ”oikeat” moottorisahat sellaisiksi, että niitä kannattaa verrata ruotsalaismerkkeihin. HYVÄ NÄIN.
Tilhit ovat aina olleet erinomaisen hyvin tehtyjä ja kestäviä, mutta toimivuudessa on ollut sanomista. Suomessa Tilhi on noussut jo merkittävään markkinaosuuteen, mutta vuosikymmenten aikana myyntiä on pidetty hyvänä vain Raket-kauppiaiden tehokkailla jälleenmyyjillä, jotka uskottelivat entisille Raket-asiakkaille, että Tilhi on vielä parempi.
Tuo usko näkyi hyvin esim metsäoppilaitosten sahahankinnoissa: Yhdessä yössä muuttui monella koululla suosituin sahamerkki, vaikka olikin ihan toivoton. Meillä kuitenkin hankittiin Tilhejä vain ”nimeksi” ja kyllä ne talvella jäivät hyllyyn ja peräkärryyn, kun HVA:t määkäisi metsässä.
Nyt alkaa tilanne normalisoitua niin, että sahamerkkejä on käytössä useampiakin.
Olin silloin metsuriopissa, kun Stihlit lähtivät uuteen rynnistykseen Suomeen. Silloin kyllä Stihlit oli suosikkeja, Huskun vastineet (154/238) oli tehokkaita, mutta epävarmempia käynniltään. Ei oo kivaa, kun sahasta häipyy jatkuvasti tyhjäkäynti…Eihän silloinen kaksiosaisella moottorikopalla ollut 024 mikään ihme ollut toiminnaltaan(pöllylumi tunki putsarille ilman sitä ”roiskeläppää”), mutta teholtaan ja painoltaan juurikin sopiva sen ajan metsiin. 026 on ollut hyvä saha, sen suosiosta kertoo että sitä tehtiin vielä pitkään ”farm boss”-maatilamallina.
Kyllä nyt Stihli on vahva saha, 261 on hyvin toimiva ja nyt tehopainosuhdekin kohdallaan. 241 kun saisivat hieman tehokkaammaksi, olisi pikkuharvennuksiin muutakin tarjolla kuin 201.
Kuusessa olit ilmeisestiPohjoi-Suomessa koulussa. Siellä opettajatkin palvoivat Tilhiä. Se tosin johtui voitelusta.
Jos epävarmempi saha – varsinkin talvella – kuin Tilhin 024, niin se olisi ollut ihme maan päällä. Siinä ei pysynyt tyhjäkäynti, tai jos pysyin niin sammui, kun kosketti kaasuun. Kurkkuja vaihdeltiin ja sahaedustaja kiersi kuin mustalainen kehumasa, että nyt, nyt…
238 HVA, samoin kuin 154, olivat talvisarjoineet takuuvarmoja toimijoita. Vaikka sahan hautasi tyhjäkäynnillä lumihankeen, niin siellä se vaan käydä putputti. 242 oli tullessaan tavanomaisesti uutuussahan sangen kranttu, mutta vuoden päästä lunasti lupaukset.
026 Tilhi, laiska, hengetön, suursyömäri ja käteensopimaton painava paska. Aina ilmanputsari tukossa – myös kesällä.
Metsurit ostivat 026 – mallia tasan kaksi = ensimmäisen ja viimeisen.
Meillä oli sahahuutokauppa, jossa myytiin loppuunsahattuja Huskuja ja lähes sahaamattomia Tilhejä. Huskujen hinnat nousivat huomattavasti korkeammalle, vaikka Tilhien laipoista näki, että ei ole paljoa sahattu. Sahalla, joka ei käy, on vaikeaa ja hidasta sahata.
Ne Stihlin ”palvojat” olivat oppilaita, jotka olivat kyllästyneet 154:n käyntiinrepimiseen. Itsellä on edelleen 154 järeiden puiden katkontaan, itselle soiva peli ollut. Opettajat olivat neutraaleja, tiesivät ettei täydellistä sahaa ollut olemassa, eikä ole vieläkään.
On sahoja ja on ”sahoja”. Pitäisi aina heti erotella selkeät ”kertakäyttösahat” sellaisista sahoista joilla sahataan ja joita huolletaan. Esim suomessa metsässä kannattaisi käyttää vain hyviä – kohtalaisen keveitä sahoja. Mökkisahat ovat erikseen.Yhdysvalloissa on jo vuosikymmenet myyty ”moottorisahoja” tavarataloissa, valintamyymälöissä, joissa ei ole ollut myynnissä edes sytytystulppaa, tai teräketjua. Saha ostetaan pakkauslaatikossa, eikä sillä ole takuuta tms. Kun ketju tystyy, saha pannaan roskapönttöön ja ostetaan uusi. Uuden hinta voi olla alle kaksikymppiä.
Nuo tuollaisetkin sahat lasketaan merkin kappalemyyntiin, jolloin sillä lukemalla on reppavaa elvistellä.
Suomessa myydään kiinalaista sahaa jopa alle 50 € / kpl. Niitä on kuitenkin myytävä kaksikymmentä kpl, että päästään oikeiden ammattisahojen parhaimmiston hintaan.
Niin on sahoja ja sahoja se on totta. Joskus tässä olen ihmetellyt että joku voi saada merkistä riippumatta sellaisen maanantaikappaleen jota ei saada toimimaan. Vaihdetaan sitä ja tätä ja 2-tahtimoottori ei toimi.
Eilen oli somessa joku uskaltanut esitellä Huskun raivurin jota ei oltu saatu toimimaan ja oli saanut uuden tilalle. Itsellä nyt ei ole niin väliä että millä kukanenkin sahailee. Toimivalla laitteella saa paidan märäksi ja nukuttaa illalla paremmin. Ja onhan se nyt jo aika rajusti verrattu että Stihl ois eniten metsiin levinnyt saha….. verrataan jo Volkkareihin jotka ovat eniten tielle levinneitä vehkeitä 😀
Maahantuojalle / valmistajalle on ehdottomasti edullisinta antaa tilalle uusi. Oman laadunvalvonnan takia pitää se ”maanataikappale” purkaa täydellisesti. Siinä menee ammatti-ihmiseltä todellisuudessa vain tunnin verran aikaa, vaikka purkaessa tarkastaa joka osan silmämääräisesti.
Kuitenkin usein on vika löytynyt kampikammion vuodosta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.