Kyllä se paras oli MS 200. Sitten tuli nuo laihaseos sahat. Ne epäonnistuneet 201 mallit, joihin myytiin päivitysosina kaasari puola ja magneetto, että sai edes jollain lailla toimimaan.

Uutuusmalleissa on ollut lähes aina lapsentauteja ja niin näyttää olevan edelleenkin. Ei Suomeen kannattaisi tuoda uutuuksia aivan heti, vaan vasta edes yhden talven näyttökokeen jälkeen. Mieluiten  Ruotsissa sisäänajettuna mallina.

Jos sahaa ei varusta valmistajan ohjeiden mukaisesti kalvikäyttöön ( ja lisäksi huolehdi käynnistimen talvimaskista  unohtamatta sylinterin jäähdytysripojen puhdistamista) -on turha itkeä ja kysellä, miksi saha temppuilee.

Tuo Visakallon maininta sahan lämpöisestä säilytyksestä (yön yli) kannattaa painaa korvan taakse. JOS rakastaa sahaansa niin, että ottaa sen aina yöksi viereensä, tai edes sängyn alle ja aamulla lähtee sitä kuskaamaan palstalle vaikka perinteiseen tapaan potkukelkassa, niin ”Isät ennen” tempaisivat sahan kämpän portailla käyntiin , kaasuttelivat sitä minuutin/pari ja sitten menoksi. Jotkut antoivat sahan käydä koko matkan ajan.

Jos sahaa ei pakkaskelissä käynnistä heti ulostulon jälkeen, se yleensä matkalla jäähtyessään ja huurtuessaan ei todellakaan ole mikään takuuvarma käyntiinlähtijä.

Jos haluaa tosiaan ongelmia kosteudesta kannattaa ilman muuta kuskata saha joka yö lämpimään. Minulla molemmat sahat eli raivaussaha ja moottorisaha kylmässä avolavan kovakatteen alla koko talven. On aivan järjetöntä hommata sitä kosteutta polttoainejärjestelmään ja ilmanottoon. Minulla ei sahat temppuile vaan niillä käydään päivän työt tekemässä. Nytkin kunhan hiukan vielä vaalenee päivä avolava käyntiin kymmenen asteen pakkasesta ja metsässä raivuri lähtee viimeistään kolmannella vedolla.

Miten kukaan muu ei saa pakkasesta flexfuel autoa käyntiin ilman lämmitystä kuin Jesse.