Juuri sillä Shellillä ”jossa kukin vuorollaan, herttaisimman hymyn saa, joka taipaleella auttaa jaksamaan” ja jossa ei tarvitse tyytyä ”kylmään kahviin ja kuivaan leipään”.

Viimeinen pintasilaus?
Peli enemmänkin tunnettu Oulun läänin etelärajalta pohjoiseen.
Muutaman taitajan tiedän etelämpääkin, mutta ovat varmaan hakeneet oppinsa pohjoisesta?
Ammattikoulu aikaan asuntolanhoitaja valitteli pelin ”äänekkyyttä”, varsinkin silloin kun pelit venyi aamuyöhön, ja vastapelurit tuppeen saatiin.
Silloin tuo ”tuppilaulu” raikui pitkin asuntolan käytäviä.
Parhaista turnauksista voitot julkaistiin sanomalehtien pikkuilmoituksia palstoilla.

Mitäpä tuo haittaa vaikka keskustelu rönsyileekin. Joutaahan tässä heittää ”small talkia” ootellessa lisää tapaamiseen ilmottautujia.

”Nousee vanhat muistot pintaan, olen siellä taas,,,”
Kyllä kai sitä elämän eväitä silloin haettiin ja itsenäistyttiin.
Vai että ”vanhoja tuttuja” ollaan. :=)
Maailma on pieni.

Silloin vasta opettelin korkin päälle polkemista. Motteja joutui tekemään viikonloput. Ei silloin nuorta miestä ne hommat kiinnostanut. silloin lupasin että kun jalat oman pöydän alla on, en metsätöihin päin sylkäisekään.
Ja tässä sitä ollaan, mieli on muuttunut.

Pahin tapa mikä sieltä ”käärmetalosta” mukaan jäi, on tupakanpoltto.
Ei päässyt harrastelija niskaotetta minusta ottamaan, liekö ollut tarpeeksi vikkelät jalat? :=)