Kun hakkuut on olleet vertailujaksolla keskimäärin 68 milj. mottia/vuosi ja kokonaiskasvu keskimäärin n. 96 milj.m,  niin liki sama lopputulos on hakkuusäästössä, jos hakkuumäärä kasvaisi 20 milj.m:a , kun kokonaiskasvu lisääntyy sen n. 1 milj.m /vuosi kuten tähän asti on tehnyt.

Epäreilua se vertailujaksoon vertaaminen on Suomen osalta, kun enemmän hiilinielua keräämällä silloin , joutuu nyt ehkä maksamaan jotain päästöveroa hakkuun lisäyksestä.

Joku ihmetteli sitä Luken esittämän vertailujakson  korkoa, jolla oli laskettu puun käyttöä. Se korko ( muistaakseni 4,2 %) oli saatu puun kasvatuksen sen vertailuajan metsän kasvatuksen laskennallisesta kannattavuudesta eikä vedetty hatusta.

”Kun hakkuut on olleet vertailujaksolla keskimäärin 68 milj. mottia/vuosi..”

Eivät ole Luken tilastotietokannan mukaan.  Hakkuut ovat olleet vertailujaksolla keskimäärin 59 milj. mottia vuosi. Luke laski käskystä, että hakkuita voidaan kasvattaa 83 milj. mottiin ja eikun nielu vaan kasvaa.

On tämä aika toivotonta vakuuttaa Lululle. Pitäisi lähettää sinne joku gigolo, joka sekottaisi Lulun pään, että onnistuisi. Pääministeri Antista ei siihen ole. Vanhanenhan on joku hurmuri, hoitelisiko hän Lulun? Pääsi pääministerin morsian kirjaankin, tosin kirjassa ei ollut kuin kannet.

”Kuka meidät vaatii maksamaan mitään? Ainahan sitä vaatia voi. Mutta paha meiltä on tulla väkisin mitään ottamahan.”

Niin, kiltisti Suomi on maksanut kaikki EU-maksut. Jussi ehkä voisi sanoa, että älkää unta nähkö mistään päästömaksuista.

Niin, se 68 mm. olikin poistuma eikä pelkkä runkopuu.

Luken v:n -18 laskelman mukaan kestävä hakkuumäärä olisi vv. -15-24  84 milj. kuutiota /v.  Silloin puustopääoma ei vähenisi.  Vv. 15-18 oli hakattu yli kestävän hakkuumäärän Hämeessä, E- Savossa ja Kymenläänissä.  Pohjoisessa on enemmän hakkuurästejä. Lapissa on pitkän aikaa hakattu vain n. puolet kasvusta, Kainuussa n. 60 % ja Pohjois-Pohjanmaallakin melko vähän.

Suurin hakkuumäärä oli -18  78,2 milj. kuutioita. Tänä vuonna jää aika paljon sen alle , samoin seuraavana vuonna ( n. 8 milj. kuutiota arviolta.).

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastoon on olemattomat. Tietysti yrittäminen rauhoittaa. Ongelmat ovat aivan toisaallaEU ei voi katsoa Amazonin tilannetta sivusta>Miapetra Kumpula-Natri| 78 Kommenttia

Amazonin sademetsä on tärkeä koko maapallolle. Se tuottaa 20% maailman hapesta, se sisältää 20 % maailman puhtaista vesivarainnoista ja se on 40 % maailman sademetsistä.Jos taistelu Amazonin sademetsästä hävitään, samalla romuttuu myös tavoitteemme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. EU ei voi katsoa asiaa sivusta, tuli pitää saada pysähtymään.

Juuri EU on se taho, jossa myös tähän asiaan kyetään Suomesta vaikuttamaan. Asia on myös omalla pöydälläni, sillä työskentelen tällä kaudella Euroopan parlamentissa kansainvälisen kaupan valiokunnassa (INTA), jolla on vahva rooli Mercosur-kauppasopimuksen hyväksymisessä. Brasilia on yksin noin 80 % Mercosur-maiden taloudesta. Katson, että EU:n neuvottelemat vapaakauppasopimukset ovat työkaluja, joilla edellytetään sopimuskumppanien sitoutumista ihmisoikeuksiin ja demokratiaan, Pariisin ilmastosopimukseen, kestävämpään ja puhtaampaan talouteen sekä reilumpaan työelämään.

Ilmastonmuutos pysyy heinäkuussa alkaneella uudella parlamenttikaudella tapetilla. Sen lisäksi että EU kykenee tehokkaalla lainsäädännöllä ja yli 500 miljoonalla kuluttajallaan muuttamaan markkinansa kestävämmäksi (esim. autojen päästöt tai kielletyt kemikaalit), kykenee se kauppasopimuksien avulla vaatimaan tätä myös muilta talousalueilta.

Aion omalta osaltani pitää huolen, että EU:n ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden keskeisessä kauppasopimuksessa tullaan Amazonin sademetsän alati kiihtyvä metsähävikki huomioimaan – hävikkiähän onnistuttiin vähentämään, kunnes muutama vuosi sitten metsähävikki kääntyi jälleen hälyttävästi nousuun.

Jos Brasilia haluaa Euroopan markkinoille, joka olisi heille taloudellisesti erittäin kannattavaa, pitää presidentti Jair Bolsonaron muuttaa linjaansa ja hillitä Amazonin kiihtyvää raivaamista peltomaaksi. Edustamalleni S&D-ryhmälle on tärkeää, että kaikissa EU:n sopimuksissa osapuolet sitoutuvat Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin.

Planterin linkin julkaisussa vertailu Ruotsin ja Norjan vertailutasoihin paljastaa että samassa linjassa ollaan, vaikka lopulliset tarjoukset toimitetaankin EU:n komissiolle vasta joulukuussa. Kaikki tarkastellut maat tarjoavat samaa luokkaa olevaa vertailutasoa: Norja 24, Ruotsi 25 ja Suomi 28 milj. hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa ilman puutuotteiden vaikutusta.