Kyllä Tilhikin kuluu loppuun, kun sillä paljon sahataan. Pakoaukkohan on sylinterin alapuolella, pakoaukon tienoo on moottorin kuumin paikka, varsinkin kun sylinteri on jäänyt ulkopuoleltaan puhdistamatta.
Lämpöleikkaus kuluttaa nopeasti sekä sylinteriä, että mäntää.
Tuo kiinnileipominen on ”tuttu juttu” monissa pienkoneissa.
MS 200:n jäähdytysripojen puhdistaminen on aikalailla tarkka homma, melkein siinä haluaisi käyttää liuotinta ja terävää vesisuihkua.

EI moottorisahaa kannatta pitää kuin takuuaika
Amattikäytössä saat vielä vaihdossa pelistä
Nykysin pienkonekorjaamoissa 65-70.ekuatunti
osat päälle ei kannatta

Onko aiheen osalta viisastuttu vuosien varrella? Olisi tarkoitus hankkia itselle yleissaha kaikkeen mahdolliseen käyttöön mitä nyt sattuu sahalle tulemaan. Tarvittaessa lainaksi saa Stihlin 193 tai Huskun 353 tai 242, mutta itselle ei ole tarkoitus tähän hätään hankkia kuin yksi saha jolla pitäisi tulla toimeen. Omia metsiä on jonkin verran ja sieltä olisi tarkoitus tehdä tukkia ylispuuhakkuuna sen verran pieni määrä ettei kannata motoa ottaa sitä varten asioikseen. Ensiharvennusta on luvassa jonkin verran myös. Pääkäyttö on varmasti kuitenkin polttopuuhommat, eli rankametsää ja renkussa klapimittaan pätkintää. Ja samalla sahalla korjataan tarvittaessa tuulenkaadot, asennellaan nuolukivet, ehkä jotain rakennushommien sahauksia (uutta tavaraa, eli 2×4 tai parrujen pätkintää karkeammissa rakennusprojekteissa kuten ruokintapaikkojen tai hirvitornien teossa).

Tällä hetkellä vaihtoehtoina pyörii joko 550xpg Husku tai 201 c-em Stihl. Sen tiedän että molemmilla varmasti pärjään. Stihlillä kevyempänä jaksaa tehdä pitempää päivää, mutta kun hommaa tekee harrastuksena ja kuntoilun vuoksi, niin aina voi pitää kahvipaussin tai lopettaa päivän kun puhti loppuu. Huskussa taas voima piisaa kaikkeen tarpeeseen heittämällä, toki se on raskaampi, eli ei niin mukava ja näppärä käyttää. Epäilyttää että meneekö tuolla pikku Stihlillä kuitenkin vähän kihnuttamiseksi välillä jos huudattaa isomman rankakasan renkussa pätkiksi tai joutuu isompia puita operoimaan. Aina voi toki lainata toista sahaa, mutta jotenkin en vaan periaatteesta tykkää tehdä lainavehkeillä töitä, eli mielumin ottaisi sellaisen jolla pärjää kaikessa. Huskun kokoluokka on itselle se tuttu ja turvallinen, mutta tuo pikkutilhi on täysin kysymysmerkki, joka kuitenkin vähän houkuttelee keveytensä puolesta.

Mikä se olisi raadin suositus yleissahaksi? Jos nyt alustavasti pidetään lähtökohtana sitä että sillä yhdellä olisi tultava toimeen kaikissa tilanteissa.

Sinällään hankinnalla ei ole kiire, mutta tämän vuoden puolella olisi kuitenkin tarkoitus ostaa, että saa menemään tämän vuoden hakkuutulojen poistoihin. Tuskin nuo vanhat mallit aivan yhdettömiin häviää aivan näinä päivinä, joten tässä on hyvin aikaa etsiä sopivia viimeisen kappaleen poistotarjouksia ja samalla seurailla keskustelua uutuudesta. Konevistillä on ainakin juttua tekeillä ja metsolan ukko aikoi myös tehdä videopätkän kun kokemuksia kertyy. Ja eiköhän innokkaimmat koeponnistajat syöksy kauppaan heti kun uutuus saapuu paikalliseen myymälään, joten kuunnellaan nyt vielä kokemukset uudesta ennen kuin hätiköidään. Painoa toki tuli napsu lisää, mutta kovasti sitä on ennakkotestaajat myös kehuneet. Toisaalta uudistukset kuulostivat siinä mielessä hyvältä, että kestävyyteen on panostettu useammalla eri taholla. Kun ei ole elanto sahaamisesta kiinni, niin aivan yksi ja sama jos nyt vähän nopeammin väsyy sen ylimääräisen 400g takia, mutta jos kestävyyteen on panostettu, niin se on selkä etu. Tarkoitus olisi ettei uutta sahaa tarvitse ostaa ainakaan 10 vuoteen ja mielumin ei tarvitse uutta 20 vuoteen, joten sen pienen lisäpainon jaksaa kestävyyden nimissä kantaa. Kuntoilun vuoksihan sinne metsään kuitenkin menee. Pikkustihl on jo taas niin reilusti kevyempi, että siinä saisi jo merkittävän edun, mutta tuo muutama sata grammaa saadaan jo äkkiä takaisin paremmalla ergonomialla ja käsittääkseni uutuudessa on kiinnitetty hyrrävoimiin ja sahan tasapainoon erityistä huomiota. No sen näkee kun kokemuksia saadaan. Erityisen suurta intohimoa tai omistamisen halua ei ole kumpaakaan kohtaan, joten kuunnellaan nyt rauhassa käyttökokemuksia ja valitaan malli lopullisesti jahka ollaan hieman viisaampia. Ja ostetaan Stihl 261, jos vanhat huskut viedään käsistä ja uusi todetaan sudeksi. Husku kyllä passaa omaan kouraan tuota isompaa Stihliä paremmin, mutta eiköhän senkin kanssa pääse sinuiksi jos sellaisen hankkii.