151 mottia on suurin dokumentoitu pvä määrä, mitä olen nähnyt. Huippumies+huipputyömaa ja vähän painetta kiire kohteella.  Nämä on tietysti semmosia määriä, ettei juttujen perusteella moni usko.

Tod.näk. eniten on puita kaadettu/pv  manu-työnä joskus , kun niitä kaadettiin keväthangilla protolle karsittaviksi ja katkottaviksi.   Jossain on kait ollut  juttua , että metsurilla oli poika apuna  tankkaamassa ja terottamassa varasaha mukana , ja metsuri juoksi puulta toiselle markan kuvat silmissä.

Oh hoijaa. Missähän vaiheessa ilmaantuu metsuri, joka on ylittänyt 200 kiintoa päivässä? Pidän edelleenkin tuota Jätkän suoritusta uskottavana, mutta nuo 150 kiinnon päivätuotokset ovat hevosmiehen juttuja. Joku järki pitäisi olla liioittelussakin. Alkaa tuntua, että motot on keksitty turhaan, kun kevyemmälläkin kalustolla näkyy pääsevän samoihin tuloksiin.

Yllättävän kauan jaksoitte pysyä aiheessa ja siitä 5/5

Anneli. ” En toki eppäile, vaan äimistelen! Metsäharjoitteluaikana hakkasimme päätehakkuuta varmaan 3 kk ja saanto oli se sama eli reilu tuhat mottia.Meitä oli metsässä sentään 3 harjoittelijaa sekä yksi metsuri.”

-Eppäillä aina soppii, mutta ”Ne on eri miehet, jotka ruumiita tekee – ja eri miehet, jotka niitä pesee”!

Kerran meiidän piti suunnitella MTI-opiskelijoille halontekokoulutusta. Meitä oli kaksi ”jätkää” ja kolmas oli suht vähä alalla ollut MTI. Minä sanoin, että olen niin vähän tehnyt halkoja, että…. Toinen jätkä sanoi samaa. Nurempi kaveri sanoi, että hän hallitsee homman; ”Meidän kurssi teki Kurussa opiston aikaan yhdessä talvessa 600 mottia halkoja” (16 hengen porukka)  Minä: Kyllä minäkin ainakin sen verran – yksin!

Kun väljennyshakattua kuusitukkimetsää, jonka lyhimmäkin puut ovat yli kolmenkymmenen metrin korkuisia, joista tulee säännöllisesti vähintään 5 pitkää tukkia ja latvasta juuri ja juuri parimetrinen kuitu, ja tahti on sellainen, että tankillisella tulee n. kahdeksan runkoa ja tankillinen kestää 45 – 50 minuuttia, niin jos fysiikka kestää, joka arkipäivä tulee aika paljon valmista. Tukkeja ei ole koskaan kasattu.

Yhden päivän saaalis voi olla joskus joillakin todella kova, mutta siihen se sitten jääkin. Kävin Etelä-Ranskassa tutustumassa Suomalaisen urakoitsijan toimintaan. Hän oli pesinyt siellä silloin jo 16 vuotta ja hänellä oli ollut lukematon määrä Suomalaisia metsureita kaatamassa – ajouraväli 60 metriä – Sieltä

keskivyöhykkeeltä puita ajouraa kohti, jossa moto pui latva edellä Tammea ja Pyökkiä.

Oli kesä, eikä silloin saanut hakata muita kuin niitä ajouria. Halusin kokeilla, millaista sitä Tammea ja Pyökkiä oli tehdä, kun puhuivat, että se on niin kovaa, raskasta puuta se kyllä on. Runkojen maksimikoko oli 300 litraa. Hakkasin pari ajouraa  (Ampumauraa) ja ajoin ne metsätraktorilla tien varteen samana päivänä. = Rekkakuorma!  Kun tulin asuinterminaaliin, oli siellä Urakoitsija, kaksi rekkakuskia ja kaksi metsäkonekuskia. Urakoitsija komensi porukkaa: ” Lakki – Päästä, polvistua pitäisi!”