Jätkä, en ole koskaan laittanut mitään talvisarjoja tai talvivarustetta sahaan tahi raivuriinkaan. – ja aina on toiminut- ja tämä on elävästä elämästä ja tosi. Nytkin metsänaapuri kysyi että olenko muuttanut 201:n talviasentoon. Sanoin etten ole ankä aiokkaan. Katsoi vähän oudohkosti. Mutta näin toimitaan.

Jeessi -Tiedän. On tyyppejä, joilla vahkeet eivät koskaan toimi niinkuin pitäisi ja sinä kuulut siihen porukkaan. Heillä yhteinen nimittäjä on, että he eivät tiedä, miten saha tai mikä muu tahansa toimii silloin, kun se on oikein ”TIKISSÄ”. Mutta he ovat kuitenkin aina onnellisia!

Mutta syytön minä siihen olen, et ole minun vastuullani – Onneksi.

Käyttövirheistä viat enimmäkseen johtuu merkistä riippumatta vaikka onhan niitä myös suunittelun ja valmistuksen huonoutta ja heikkoutta. Ja vielä tarkoituksellisiakin. Huollon puute mennee käyttövirheisiin. Ja kyllä ne kaikki hoitamatta hajalle saa.

Mielenkiinnolla odotan testiä vaikka ei siitä mitään kilpailua tule. Ollut monta japsia ja pidän niistä mutta ei ne eurooppalaisten tasolla ole. Testaajatkin on tuntuneet tietävän mistä puhuu eli lähinnä tuossa kiinnostaa millä näteillä sanakäänteillä 543 todetaan paskakasaksi, kun ei sitä oikein suoraankaan voi sanoa:-)) Toivottavasti echo ei ole kopioinut sen huonoja ominaisuuksia.

Sitä minä aina ihmettelen että miksi ”metsänomistajille” tyrkytetään aina jotain ihme ”metsänomistajamallia”  moottorisahoista?

Kyllä metsänomistajan on järkevintä ostaa samanlainen saha kuin mitä ammattilaiset käyttävät. Selviää pienemmillä harmeilla, saa paremman vehkeen ja työ sujuu.

Tietysti metsänomistajia on monenlaisia, mutta jos vuodessa sahaa vähintään 50 mottia tai pätkii paksuja puita polttopuiksi, niin kunnon ammattisaha on hintansa arvoinen, vaikka maksaakin enemmän kuin ”metsänomistajamalli”. Kestää myös pidempään ja siten se kalliimpi ostohinta kompensoituu.

Stihlin 261 on varmasti yksi parhaimmista sahoista, mitä on, varmatoiminen, huoleton, erinomainen teho-painosuhde,  erinomainen saha sekä vähän että paljon moottorisahaa tarvitseville.

Kerran meillä oli moottori – ja raivaussahojen huoltokoulutus metsäomistajille.

Kurssin puolivälin paikkeilla eräs – jo aikuinen ukko loihe lausumaan.” On ihan väärin, että meille kaupitellaan erikseen metsänomistaja melleja. Meillä pitäisi ehdottomasti olla parhaat mahdolliset kalut, koska me olemme vain harrastajia. Ammattilaiset pärjäävät vaikka huonommallakin sahalla, mutta me ei.”

Muut olivat kyllä samaa mieltä.

Olen kuullut tuosta 543 – mallista, että ei kaikilta osin ole sellainen kuin on totuttu Huskulta odottamaan. Ei taida vieläkään olla meidän entisellä oppilaitoksella mallikappaleita enempää sitä versiota.

Tosin sielläkin minun jälkeeni tulleilla oli jo silloin erilaisia käsityksiä sahoista. Eivät oikein käsittäneet pikku-Tilhin erinomaisuuttakaan, mikä minusta oli outo juttu.

Kun sahoja myytiin huutokaupoissa, niin Huskut olivat järjestään paljon – loppuunsahattuja, Tilhin 260 – versiot olivat alkuperäisillä laipoillakin – jopa ketjuilla, eli lähes sahaamattomia.