Kaksi gps-pantaa ei ole riippuvuutta. Harrastelijan arvomaailma on terveellä pohjalla. Kirjoituksia lukiessa tulee mieleen itärajan rajavartiostosta eläkkeelle siirtynyt veljeni.

Olen minäkin teini-ikäisenä harrastanut linnustusta. Syksyisten 60-luvun linturetkien kuuraisten metsien hiljaisuus on edelleen elävästi mielessäni.Sellaista sielun rauhaa ei nykyisin löydä mistään.
Myöhemmin harrastus kääntyi kalastuksen puolelle. On koluttu Norjan tunturijärvet, purot ja joet, Teno, Näätämö, jäämeri. Lounaisrannikolta on loppuiäksi jäänyt mieleen taistelu 8-kiloisen meritaimenen kanssa.
Käsittämättömän voimakas kala pitkiä syöksyjä, pelko, että siima loppuu kelalta tai katkeaa kun kiristää kitkajarrua, pulssi takoo lähes kahtasataa. Puolen tunnin taistelun jälkeen hieno kala kyljellään rantavedessä.  Eränkäynti on suomalaisen miehen geeneissä, hieno rentouttava harrastus.

Eläkkeelle jäädessä päätin siirtää harrastuksen ja hyötyliikunnan vastuulleni siirtyneeseen metsään. Tein ennakkoraivaukset, nuoren metsän kunnostukset, taimikot (mistä niistä oli jäljellä) kuntoon. Poltin loppuun yhden Stihlin kytkinpaketin ja käynnistysnarun, mutta kulmavaihdetta en edes noviisina saanut rikki. Kaikki ylimääräiset pöheiköt lähtivät ja esiin kaivoin kaikki kasvatuskelpoiset taimet ja puut.

Teetin rästiin jääneet ensiharvennukset ja päätehakkautin lahoamaan lähtevät 100-vuotiaat kuusikot. Puuta meni myyntiin 5000 mottia. Taimia istutin yli 20 000.

Tähän asti kaikki sujui kuin tanssi ja nautin suunnatomasti työni tuloksista. Kunnes enimmäisten männyn istutusten jälkeen tuli täysi stoppi. Ne syötiin ensimmäisenä syksynä 90%:sti. Olin ohjeiden mukaan raivannut pöheiköt pois. Lähiympästössä oli hyvin vähän taimikoita, joten tarjoamani istutustaimet olivat ne paras ruoka.

Lähdin hakemaan ratkaisua asiaan. Tulin Metsälehden keskustelupalstallekin kyselmään. Vastaus oli, että olen tehnyt kaiken väärin olisi pitänyt hoitaa taimikot, eikä siellä mitään hirviä ole.

Vastaus ei ihan tyydyttänyt, joten lähdin vähän pöyhimään asioita. Totesin, että hirvitiheys oli 5/1000 ha. Metsiä oli 50% pinta-alasta, joten metsissä 10/ 1000 ha. Mäntytaimikoita oli vähän, sinne ne talvella pakkautuvat ja tiheys paikkakunnan taimikoissa lähes 100/ 1000 ha. Metsän uudistamista ei voi tehdä, täysin mahdoton ajatus.

Lisäksi ilmeni, että joku on peukaloinut hirvitilastoja, joten niitä on vieläkin enemmän. Peukalointi oli niin näkyvää, että edesmennyt esimieheni olisi siihen sanonut, että sen nyt näkee perssilmällääkin.

Jos harrastus saa tällaisen vallan ja seurauksena  mittavia metsätuhoja lisää hirvikolareita, niin onko se enää ihan terveellä pohjalla?

Kun nostin asian esiin, niin….

Oman napansa ympärillä pyörivä, hirvihysteerinen, luulotautinen, vainoharhainen, pakkomielteinen söheltäjä….

Tällaista palautetta sain, mutta itse asiasta ei puhuta. Itse en mielestäni ole arvostellut yhtäkään metsästäjää , vaan organisaatiota.

Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos aloituksellani loukkasin jonkun tunteita.