Sattui vanha ketju vastaan ja ei kyllä voi kun nauraa näille kommenteille. Jos lähdetään vaikka liikkeelle budjetista, niin alle 10t€ saa jo siistin käytetyn, kohtuullisen tuoreen telamönkijän ja kärryn. Vetää ihan asiallisen kuorman kerrallaan, teloilla maavara riittää ja menee sellaisista paikoista mihin ei kannat traktorilla edes haaveilla, ei tarvitse yhtä isoja ajouria ja pääsee kohtuudella myös talvella.

Mitä samalla budjetilla saa traktori markkinoilta? Ikälopun luuskan minkä kanssa saa jännittää jatkuvasti milloin se lahoaa käsiin. Pikku huollot tekee kumpaankin itse vaikka metsässä, mutta entä jos tulee isompi vika? Mönkijä kärryyn ja korjaamolle, traktorin kanssa vähän kalliimpi savotta.

Nykyään monella metsänomistajalla on palstoja siellä täällä tai ainakin vähän kauempana kotoa. Työikäinen väki asuu pääosin kaupungeissa ja ne perintömetsät on siellä jossain vanhempien kotikylällä. Kyllähän se mönkijä kulkee niin paljon nätimmin palstojen välillä, että ei voida puhua samana päivänä traktorin kanssa.

Ja nyt kun on lyöty traktori kansaa kynsille ja saatu herneet nokkaan, niin myönnetään, että jos palstat on kohtuullisen lähekkäin ja kohtuullisen matkan päässä kotoa tai mökiltä, niin onhan se traktori parempi laite, jos aletaan tehdä tosissaan hankintaa. Etenkin jos sattuu olemaan niin onnellisessa asemassa, että omistaa kunnollisen työkoneen eikä mitään ikäloppua resua. Mutta jos ollaan rehellisiä ja mietitään isoa osaa nykypäivän metsänomistajista, niin mönkijällä kulkee nätisti mukana taimet, sahat, raivaussahat ja polttoaineet autolta työmaan välittömään läheisyyteen, ei tarvitse kummoisia ajouria ja sillä myös ajaa tien varteen nätisti harvennuksilta kertyvän polttopuurangan. Sitten kun siirrytään isompaan puuhun, niin kannattaa soittaa suosiolla ponsse paikalle. Kyllähän metsänomistajan on viisain käyttää työaika ja rajalliset resurssit pienten runkojen käsittelyyn sekä taimikon hoitoon ja siihen mönkijä on täysin riittävä työkone elämää helpottamaan. Myyntipuu on jo sama teettää kunnon koneilla ja siinä leikissä traktorikin on lelu. Toki jos sattuu olemaan vaikka maanviljelijä ja traktoreita on pihassa, niin mikäs siinä niitä käyttäessä. Kyllä traktori on monipuolinen ja tehokas työkone. Mutta en kyllä näe järkeväksi monellekkaan metsänomistajalle traktorin hankintaa pelkkään metsätyöhön, etenkään jos leipä tulee pöytään muista hommista.

Toki mönkijälläkin on omat heikkoutensa etenemiskyvyssä sekä ylipäätään hyötykäytössä, mutta niihin voi vaikuttaa koneen valinnalla. Kevyt pieni neliveto on ihan näppärä paikasta toiseen siirtymiseen ja sahakin kulkee mukana. Maavara tahtoo olla aika onneton ja itse en älyttömän isoja renkaita saati teloja tälläisi noiden pienimpien alle. Vetohommissa raskaampi ja tehokkampi kone pärjää pientä paremmin. 6×6 taas menee vielä pykälän tomeampaan suuntaan ja tarjoaa lisää kuljetuskapasiteettia. Mutta minä laittaisin koneet järjestykseen parhaaksi 6×6 teloilla, toisena kohtuullisen tehokas 4×4 teloilla, sitten 6×6 renkailla ja viimeisenä 4×4 renkailla. Takavetoisia en laske siihen kategoriaan mitä harkitsisin hyötykäyttöön. Ja tosiaan kovin isoja renkaita tai teloja en laittaisi noihin pienimpiin. 500 kuutioinen on minusta minimi telojen tai isojen renkaiden kanssa ja sekin on vähän mopo. 650-800 kuutioinen alkaa olla minusta optimi koko metsäkäyttöön isojen renkaiden tai telojen kanssa. 1000 kuutioiset sitten raskaampiin vetohommiin. Pieni kone on kevyt ja ketterä henkilön kuljetin, raskas kova vetojuhta, mutta vastaavasti pieni ja kevyt jää vähän köykäiseksi jos alle laitetaan isoa kumia tai telaa, jotka syövät jo itsessään tehoja ja isoimmat alkaa mennä vähän raskaiksi käsitellä.

Jos seuraa vaikka poromiehiä tai muita ammatikseen mönkijällä ajavia, niin huomaa että kyllähän niillä menee sellaisista paikoista mihin perus pertti ei mene edes villeimmissä päiväunissaan. Mutta kyllä se monen käsitys mönkijän heikosta etenemisestä metsässä johtuu pääosin ajotaidon puutteesta eikä laitteen kyvyttömyydestä. En minäkään mikään huippu mönkijäkuski ole, mutta olen katsonut vierestä miten nuo vehkeet osaavissa käsissä menee, enkä enää epäile pätkääkään mönkijän etenemiskykyä. Talvi ei ole vahvinta aluetta ilman teloja, mutta telojen kanssa pärjää suuressa osassa maata läpi vuoden aivan surutta ja vielä kattavammin, jos ajaa uria talven mittaan valmiiksi eikä kokeile ensimmäistä kertaa helmikuun puolivälissä syvimpien lumien aikaan täydessä puukuormassa. Telat on minusta se isoin juttu millä mönkijästä tehdään todella varteenotettava laite monelle metsänomistajalle hyötykäyttöä ajatellen. Ilman teloja täytyy minusta olla kelkka sekä mönkijä ja välille jää kausi kun ei pääse kunnolla millään, mutta olisi hyvää aikaa tehdä metsätöitä.

Eli yhteenvetona. Traktori on mönkijää parempi, jos on niin onnellisessa asemassa, että palstat on kohtuullisen matkan etäisyydellä toisistaan sekä tukikohdasta ja on vieläpä onnistunut hankkimaan itselleen hyvässä kunnossa olevan asiallisen työkoneen riittävällä varustuksella. Siltikään ei pärjätä ponsselle. Mönkijä taas on monelle metsänomistajalle täysin riittävä työkone niihin töihin mitä tänä päivänä perus metsänomistajan kannattaa itse tehdä ja antaa ponssen hoitaa loput. Ja vastauksena 4×4 vai 6×6, vastaan että telat. 6×6 parempi  jos molemmissa on renkaat tai molemmissa telat, mutta telat on minusta tärkeämpi kuin 3. akseli. Hupiajoon siteen renkaat ja melkeen ennemmin 4×4. Jos saisin valita minkä tahansa, niin valinta olisi can-am 650-1000 6×6 teloilla, mutta jos olisin omalla rahalla ostamassa, niin käytetty can-amin 500-800 teloilla tai 700 yamahan grizzly teloilla 4×4 mallina, niin olisi hyvä mahdollisuus löytää kohtuu rahaan hyvä laite.

Jaa, 4-veto traktorin maavara on onneton mutta kömpijän muka ei.    Eh:een kelpaa kömpijäkin , jos on tasaiset maisemat mutta esim. tuulenkaatojen ja muiden isompien puiden kuljetukseen 4-veto-tr on paljon parempi.  Soille sitten telamönkijä.  Molemmat olisi tietysti paras yhdistelmä, jos on jo valmiiksi olemassa.

Rapiat viisitoista vuotta polle mönkijä on palvellut omia metsä ym. tarpeita. Peltojen metsityksen ykkösharvennukset oli hyvä kelkkoa, kun mahtui kulkemaan parin metrin väylästä. Poltinpuu savotat ja raivuulle siirtymät sujuivat.

Yksi metsälohkoni on parin kilometrin päässä, järven takana, että talvikelillä sinnekkin.

Etelä suomalaiset talvet ovat normisti vähälumisia, että aika pitkään pärjää ja sen mukaan. Pääsin myös verottajan kanssa sopimukseen tuon seitensatasen pollen hankinnasta. Mönkijäni on varsinainen traktorisellainen, eli rengastuskin on karkeampi, ja maastossa toimiva. Eihän sen varaan mitään tukkisavotoita kannata suunnitella, hajoo pian.

Jos maastot on tasaiset ja ajettavat, kyllä mönkyrällä kummasti tekee hankintaakin. Aikoinaan itse useita vuosia pikkuhankintoja sillä ajelin. Kun helpoimmat maastot oli käsitelty, kyllä traktorikantaan piti siirtyä. Monikäyttöinen laite mönkyrä on monelle metsänomistajalle ja jokainen metsänomistaja tietänee itse, mikä hänelle on sopivin. Hyvin yleistä on tämä traktorin tyrkyttäminen heti, kun joku mönkyrän ostosta kyselee ?

Tuossa on nähty pollen ja Hondan erot etenemiskyvyssä. Honda on tehty enempi auratuille tiemaille.

Polariksellani olen ajellut useampi satamottinen ykkösharvennus puuta. Tosin näitä pellon metsityksen tuloksia, ja kuntoilumielessä, käsipelillä kuormaten. Työpalkoista en tiedä, mutta kymmenmottinenkin päivässä, ja pääosin koivua kuusikon seasta. Kuormaluvun mukaan kiintomotin kuormia.

Palkkahan tuolle työlle tuli, kun konehakkuuta sai lykättyä erinäisiä vuosia, ja ajourien avaus tapahtui vasta motohakkuun yhteydessä.