Linkki: https://www.metsalehti.fi/uutiset/luontopaneeli-luontolaki-tarpeen-luontokadon-hillintaan/#5dfaa1a5

Suomen luontokadosta se Kotiaho vaan jaksaa jauhaa.

Risto Isomäki on jo huomannut saman kuten Annika Kangaskin.

Lainaus Aarre-lehdestä” Lähes kaikki ojittamattomat suomme ovat de fakto suojelualueita.”

Sekä:”Tasan nollan Suomessa elävän sukupuuton uhkaaman lajin suojelu ei mitenkään voi olla yhtä tärkeää.”

Ainut mihin voisi harkita ”aiheuttaja maksaa” -sääntelyä olisi maankäytön muutosmaksu, jolla rankaistaisiin metsäkadon aiheuttajaa.

Tuo riittäisi, mutta Luontopaneelille ei riitä mikään.

Luontokadon aiheuttaja on metsätaloudessa epäselvä:

Lajikato, jota Suomessa ei ole, olisi luontokatoa. Soiden ojittaminen on metsäluonnon ennallistamista ei luontokatoa. Vesien tilan heikkenminen ihmisen toimesta on luontokatoa.

Mitä muuta luontokatoa Suomessa vielä on?

A.J.

Luontokatoa on myös lajien elinvoiman (yksilömäärä, genetiikka) ja luontotyyppien ominaisuuksien heikkeneminen.

Tuo on hyvin fundamentalistinen näkemys luontokadosta, joka terminä alkaa kohta vaikuttamaan enemmänkin ideologiselta kuin tieteelliseltä.

Tuohon väitteeseen voi vastata samantyyppisellä  hyvin fundamentalistisella argumentilla että jos halutaan välttää luontokatoa, pitäisi ihmiskunta hävittää maapallolta kokonaan tai ainakin vähentää ihmismäärää ja siirttyä metsästäjä-keräilijäkulttuuriin.

Kaikki se materia, millä ihminen ympäröi itsensä, on lähtöisin luonnosta. Jo metsästäjä-keräilijä kulttuurissa ihminen aiheutti luontokatoa, kun haki luonnosta tarpeet vaatimattoman asumuksensa rakentamiseen. Ja maanvilelyskulttuuriin siirryttäessä luontokato vain kiihtyi ja kiihtyi ekspotentiaalisesti, kun alkoi kaupunkikulttuurin kehittyminen, puhumattakaan teollistumisen aikakauden alkamisesta.

Kun Janne Kotiaho luontopaneeleineen huutelee norsunluutornistaan että ”aiheuttajan pitää maksaa” (luontokato) niin onhan hän oikeassa, täysin oikeassa, mutta kuka on tuo aiheuttaja, se on oleellinen kysymys. Ja vastaus ei ole monimutkainen, se on hyvin yksinkertainen, luontokadon aiheuttajia olemme kaikki me, jotka tarvitsemme elämiimme materiaaleja, jotka ovat peräisin luonnosta, eli me kaikki ihmiset, pieniä sylivauvoja myöten.

Tuo ajatus että luontokatoa aiheuttaa vain maata viljelevä, puita kaatava tai rakennuksia rakentava ihmisryhmä, on ajatuksena täysin pöhkö, sillä ei kukaan tee noita itseään varten,vaan kaikkia ihmisiä varten.

Metsästäjä-keräilijä- kulttuurissa jokainen ihnminen hommasi ravinnon,vaatteet ja asumukset vain itselleen ja perheelleen, jotkut asiat hankittiin  kylän tai heimon yhteisvoimin. Nyky-yhteiskunnassa on rationaalisuus edennyt niin pitkälle että erikoistuneet  ammattiryhmät  huolehtivat kaikkien eri elämisen tarpeiden hankkimisesta koko yhteiskunnalle, jotta jokaisen ei niitä yksin ja erikseen tarvitse hommata.  Tätä taustaa vasten  tuntuisi täysin pöhköltä ja erittäin epäoikeudenmukaiselta, että vain  tietyt ryhmät yhteiskunnassa, kuten maanviljelijät, rakentajat ja metsänomistajat joutuisivat  maksamaan jotain ”aiheuttaja  maksaa” korvausta,vaikka kaikki me käytämme näiden ja monien muidenkin ammattiryhmien tuottamia tuotteita. Joten loogisesti ajatellen, kaikkien meidän sekä kuluttajien että minkä tahansa tuotteiden tuottajien pitäisi maksaa tuota korvausta.

https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/5-2024/tiededenialismi-rehottaa-metsakeskustelussa

Tuo Petkeleksen linkin juttu oli hyvä, kannattaa lukea.

Mielenkiintoinen artikkeli, jossa mm. Metsälehden viimeaikaiset keskustelut Luontopaneeli vs. Seppo Vuokko on mainittu esimerkkeinä tiededenialismista. Kirjoittaja väittää, että ilmasto- ja luontokatoasioissa olisi yksi selkeästi paras ratkaisu. Näin ei kuitenkaan ole, jos huomioidaan kaikki oheisvaikutukset globaalisti. Ratkaisu, joka näyttää hyvältä paikallisesti lyhellä aikavälillä, voi olla huono globaalisti pitkällä aikavälillä.

Muita huomioita kirjoituksesta.

Mielikäinen on oikeassa kun sanoo että luontotyyppien uhanalaisuus -käsitteelle ei ole tieteellistä pohjaa: siinä käytetään uhanalaisuus-käsitettä väärin. Pitäisi puhua mieluummin luontotyyppien ominaispiirteiden muutoksesta. Tällöin olisi myös selkeämpää mitä tulee tehdä asian korjaamiseksi.

Metsäteollisuuden kestävyysmurroksen estäminen on liioittelua: kyllä ne saavat sen tehdä kenenkään estämättä, jos vain onnistuu.

Taalas saa sapiskaa oikein olan takaa, mutta lienee tavallista paremmin informoitu maapallon kokonaistilanteesta. Hakkuumäärät eivät ole globaalisti kaikkialla metsänielujen heikentymisen pääsyy, vaikka Suomessa toki ovat. Globaalisti yksi syy ovat kasvavat metsätuhot ja toinen syy on maankäytön muutos eli trooppisen metsän raivaaminen viljelyyn.

Esimerkkinä hankalasta päätöstilanteesta EU:n hiilinielutavoitteet eli viimeaikainen keskustelu hakkuuvuodosta. Osa hakkuuvuodosta eli kasvavasta puun kysynnästä Euroopan ulkopuolella menisi väistämättä trooppisiin luonnonmetsiin. Itse en kuitenkaan usko etteikö muuallakin osattaisi tai opittaisi hoitamaan metsiä kestävästi. Metsillä voisi olla maapallolla suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU:n ja muiden toimijoiden tulisi keskittyä vähemmän hiilinieluihin, enemmän uusien metsien perustamiseen.