Kyllä viereisten alueiden linnustot ovat varmaan enemmän samankaltaisia kuin kauempana sijaitsevien alueiden. Mutta en ole lintuasiantuntija joten kannattaa kysyä viisaammilta. Raportin tekijöiltä esimerkiksi. (Rane ja Kurki ovat kuin työhönottopsykologeja: kysyvät niin monta kertaa että lopulta saavat mieleisensä vastauksen.🙂)

Keskustelua raakkukeissin jälkimainingeissa siitä kenelle uhanalaisten eliöiden suojelun kustannukset kuuluvat ja miten metsää pitäisi hoitaa!

Kommentteja:

”Sanotaan että aiheuttajan tulee maksaa, mutta aiheuttajahan on tässä tapauksessa metsäteollisuuden tuotteiden käyttäjä. Käytäthän sinäkin niitä joka päivä, vaikka et tilaisi paperi-Hesaria!

Artikkelista puuttuvat MTK:n huomiot siitä että ELY on paikoin alkanut soveltaa raakkukeissin suojakaistoja ja etäisyyksiä muihinkin lajeihin, esimerkiksi kanahaukkaan. Tämä sapluuna ei käy, vaan jokaisen lajin kohdalla on mietittävä erikseen onko metsän käyttöä tarpeen rajoittaa.

Lain korjaaminen korvausten osalta olisi erittäin tarpeen ja onnistuu toivottavasti vielä tämän hallituskauden aikana.

Kolmas muutosta kaipaava asia on lajitiedon antaminen metsänomistajan käyttöön. Ei riitä että se on metsäammattilaisilla, vaan omistajan on tiedettävä metsäsuunnittelua tehtäessä mitä alueella on. Arvokkaiden lajien ja luontotyyppien vaaliminen tarvitsee rahoitusta ja sitä voi olla saatavilla luontoarvomarkkinalta, joka ei kehity ilman lajitietoa. Haittaavia toimia voi tehdä vahingossa vaikka raivausten yhteydessä – ei aina tarvita edes hakkuuta. Esimerkkinä: kuningaskalastajan elinympäristönä toimivaa puron vartta raivattiin Helsingissä ja Espoossa.”

”Jalostetun metsänviljelyaineiston pienemmästä monimuotoisuudesta ei ole todisteita; metsägeneetikkojen mukaan metsäpuumme ovat yhtä monimuotoisia kuin villit kannat. Tuulipölytteisillä puilla geenit sekoittuvat laajoilla alueilla, mikä parantaa ilmastonmuutokseen sopeutumista: eteläisemmät geenit tulevat ikään kuin testiin pohjoisempana. Tuulipölytyksen ansiosta myös jatkuvat kasvattajat hyötyvät metsänjalostuksesta.

Metsien kasvattaminen hieman vanhemmiksi tai tiheämpänä on ihan ok, ellei mennä ylitiheyden puolelle. Perusongelma on kuitenkin se että vuotuiset markkinahakkuut ovat olleet suuremmat kuin mitä pitäisi olla, jotta hiilinieluja koskeviin sitoumuksiimme päästäisiin, kuten ministeri Mykkänenkin on todennut. Puun korkea hinta kuitenkin hillitsee jo sen kysyntää, eikä kuluvan laskentakauden lopputulosta ja loppulaskun suuruutta vielä tiedetä.

Kasvattaminen vanhemmaksi ei ratkaise luontokatoa, koska talousmetsien ikähaitarista puuttuisi silti iso osa puiden elinkaarta, eli todella vanhat ja luonnontilaiset metsät. Näitä pitää hankkia lisää muilla keinoin: täydentämällä suojelualueverkostoa ja lisäämällä talousmetsien luonnonhoitoa. Vaikka siellä entistä leveämmillä vesistöjen suojakaistoilla.

Se tässä vähän harmittaa, kun metsänomistajia syyllistetään hiilinieluista ja samaan aikaan osalle toimijoista sallitaan metsänhävitys ilman sanktioita, siis sähköntuotannolle. Metsäkadon päästöt lasketaan myös päästöiksi maankäyttösektorilla eli vähentävät hiilinielua siellä. Tämäkin kaatuu metsänomistajien niskaan.”

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000010799647.html

Onnittelut  Kärkkäiselle! Ojitushankkeelle (14 km) onnellinen loppu. Syyte luonnon turmelemisesta kaatui syytyäjän saatua riittävästi tarkentavaa tietoa ja luovuttua syytteestä.

Onnittelut  Kärkkäiselle! Ojitushankkeelle (14 km) onnellinen loppu. Syyte luonnon turmelemisesta kaatui syytyäjän saatua riittävästi tarkentavaa tietoa ja luovuttua syytteestä.

Media useinkin yksityiskohdista tietämättömänä toimii  monissa, varsinkin metsä- ja luontoasioissa sekä  syyttäjänä että  tuomarina, niin kuin tässäkin tapauksessa.

Kärkkäinen tiesi mitä teki ja oli ottanut asioista selvää ennen kuin aloitti. Aivan turhaan julistettiin käytännössä rikolliseksi asian tiimoilta. Kärkkäinen on omien sanojen mukaan puuntuottaja niin tässäkin tapauksessa on motiivina ollut puuntuottaminen. Epäilen että mediassa ei liiemmin asiasta huudella kun käänty näin päin