Kela ja eläkeyhtiö toimivat päärahoittajina näille muutamille palstan Suurten Ajatusten Hukkajokisille. Mahdollisilla omilla metsillään ei ole heille taloudellista merkitystä.  Metsätilayrittäjyys on heille täysin vieras käsite. Sitä kautta heitä pitää myös ymmärtää. Tietämättömyys on kun mestari maalaamaan kauhukuvia kaikesta vieraasta.

Onko huskilla siis omaa metsää?

Jos kerran Husq165R olet puuntuottaja, niin minkä takia kirjoittelet täällä niin hölmöjä juttuja?

Olen tullut metsänomistajaksi samalla tavalla kuin Gla. Siten metsäni eivät ole yleisen arvostusmittarin yläpäässä, koska en ole maksanut niistä yli 100%:n perintöveroa. Olen hankkinut ne kovalla työllä hankitulla selvällä rahalla, josta pienipalkkaisena en ole maksanut veroa kuin n. 30%. Ei siis voi verrata perintömetsiin. Mutta otsikon asiaan. Ajelin tänään jonkun tuhannen hehtaarin alalla hirvipassista toiseen ja hirvikoiraa kiinni yrittäen. Talousmetsiä. Rehellisesti sanoen, vaikka kuinka matalalla kynnyksellä noista metsistä yritän monimuotoisuutta löytää, niin en löydä. Siellä täällä muutama jättöpuu, parin-kolmen viljelytaimen seuraksi jätetty muutama koivunräippä, käyrien alarajalle vedettyjä lannoitettuja ensiharvennuksia, yhden puulajin tehokkaasti hoidettuja taimikoita jne. Mutta miksi pitäisikään olla. Ovathan nuo metsät TALOUSmetsiä. Niiden tarkoitus on tuottaa raaka-ainetta. Miksi teeskennellä monimuotoisuuden huomioimista muutamilla jättöpuilla ja riistatiheiköillä. Jokainenhan ajatteleva tajuaa, että toiminta on pelkkää silmänlumetta. No, vastapainoksi tuolta alueelta löytyy kaksi luonnonsuojelu-aluetta, rantojensuojelu-alue, soidensuojelualue, muutama hehtaari vapaaehtoisesti suojeltua aarnimetsää, kaksi Metso suojeluohjelmassa olevaa kuviota. Osa metsästysalueesta on valtion metsää, niillä on Metsähallituksen tekemä alue-ekologisen suunnitelma, jossa lukuisia puronvarsia on huomioitu talouselämän ulkopuolelle. Yksi viimeisiä riekon esiintymissoita on juuri ennallistettu. En ole ihastunut teeskentelyyn ja silmänkääntötemppuihin. Pidetään TALOUSmetsät tuottavina ja tunnustetaan reilusti, että monimuotoisuus on niillä väistyvä arvo. Hoidetaan suojelu niille varatuilla keskittymillä. Jos niitä mahdollisuuksia vain Etelä-Suomesta enää löytyy.

Uhanalaistilastot kertovat aikanaan mikä riittää, ja tavoite on myös poliittinen päätös: kuinka paljon haittaa taloustoiminta saa aiheuttaa.

Periaatteessa aluetasolla (esim. kuntatasolla tai maakunnan tasolla) metsätalousalueiden osuus olisi noin 70 prosenttia pinta-alasta, osittain suojeltua 20 ja tiukasti suojeltua 10 prosenttia. Tätä laskentaa ei kannata soveltaa metsätilan tasolla eikä liian kaavamaisesti, koska tilat ovat erilaisia luontoarvoiltaan. Jos esimerkiksi jonkun omistajan tila olisi kokonaan lehtoa, hän voisi saada tuloja sen arvon säilyttämisestä, ennallistamisesta ja luonnonhoitohakkuista.

70 prosenttia on aika suuri pinta-ala. Jos sillä ei tehdä mitään luonnonhoitotoimia, aluetason tavoite esimerkiksi lahopuun määrän suhteen ei ehkä täyty. Meillä on onneksi kattavat metsäsertifioinnin säännöt, jotka aika hyvin takaavat perustason toteutumisen.

PS. En ole sirkustirehtööri enkä lapsenvahti, joten tänne kirjoittavat vastaavat ihan itse tuotoksistaan.