Monen mielestä ihmisen aiheuttama nopea ympäristömuutos kuten rehevöityminen tai lajikato on neutraaleja asioita, joita ei tarvitse torjua tai hidastaa. On sanottu että ekosysteemit muuttuvat enemmän toistensa kaltaisiksi, kun ihminen pienentää elinympäristöjen vaihtelua. Eri alueiden lajistot muuttuvat enemmän samanlaisiksi. Muutos ajaa nyt nopeaa evoluutiota ja lajisto ei pysy perässä. Pitääkö olla huolissaan, Hesarin pääkirjoituksen mielestä kyllä.

”Ihmiskunta on riippuvainen luonnon tarjoamista palveluista. Kun luonnon monimuotoisuudelle laskee hintaa, arvioidaan esimerkiksi metsien vaikutusta ilman ja veden laatuun. Tai sitä, miten erilaiset luontotyypit suojaavat asutusta ja elinkeinoja myrskytuhoilta ja tulvilta. Perinteiselle taloustieteelle näkymättömät niin sanotut globaalit ekosysteemipalvelut ovat arvokkaampia kuin koko maailmantalouden tuotos eli maailman kaikkien maiden bruttokansantuotteiden summa.

Turvallisuuspoliittisesti valveutuneiden suomalaispäättäjien pitäisi taloudellisten riskien ohella ymmärtää ilmastokriisin ja luontokadon vaikutukset kilpailukykyyn ja turvallisuuteen. Petteri Orpon (kok) hallituksen ilmasto- ja luontopolitiikka ei nyt tätä heijasta.

Luontokadon ehkäisemistä voi pitää vakuutuksena ja riskien hajauttamisena. Vähin, mitä Suomi voi nyt tehdä, on pitää huolta metsistään. Suomen metsät kasvavat odotettua hitaammin, ja niiden kyky sitoa hiiltä heikkenee nopeasti. Se on jo pudottanut pohjan Suomen päästövähennysstrategialta. Hakkuut eivät ole kestävällä tasolla.”

Kommentoin:

”Risuja. Kirjoituksessa huomautetaan, että hakkuut eivät ole kestävällä tasolla. Jos metsien kyky sitoa hiiltä heikkenee nopeasti, tilanteen parantamisen keinovalikoima pitää miettiä tarkasti syiden mukaan. Jos syyt ovat: turpeen nopeampi hajoaminen lämpiminä vuosina, liian kuivien kesien toistuminen, metsätuhojen yleistyminen, metsien ikärakenteen vanheneminen jne. niin auttaako näihin hakkuiden vähentäminen? Pääasiassa ei.

Toivottavasti metsien viimeaikainen kasvun hidastuminen ei kuitenkaan liity luontokatoon. Jos liittyisi, silloin hakkuiden hillintä auttaisi tilannetta, eli jättäisi tilaa lisätä monimuotoisuutta lisäämällä suojelua. Kun emme varmasti tiedä asian oikeaa laitaa, olisi turvallisinta joka tapauksessa hoitaa metsien suojelu kuntoon maan eteläosassa.

Ruusuja. Pääkirjoitustoimittaja ei Taalaksen tapaan moiti Suomen päästövähennysstrategiaa. Taalas on ikään kuin antanut viimeaikaisilla lausunnoillaan synninpäästön maankäytölle, joka ei ole onnistunut päästöjen vähentämisessä. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat kaksi toisiinsa kietoutunutta ongelmaa, joita pitää ratkaista samanaikaisesti ja sopeuttaa ihmistoimintaa luonnon rajoihin.”

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010778735.html

Mutta rastailla menee ainakin hyvin. Takapihalla on isoja marja-aronia pensaita viisi kappaletta, tätä venäläisten verenpainelääkkeeksi sanottua. Kolmesta-neljään sangollista on tullut joka syksy marjoja. Odottelin, että ensimmäinen yöpakkanen mehustaa marjoja. Tulin eilen metsästä, niin takapihalta kuului mahdoton säksätys, useita kymmeniä rastaita oli pensaissa, eikä enää ainoatakaan marjaa.

”hän uudistaa avo hakkuulla metsänsä 35 – 55 vuotiaana. Taimikon hoito ja harvennukset on tehty sitä ennen muutaman vuoden välein.”

Jos risuparta väittää jotakuta valehtelijaksi niin kannattaisi pitää ensin omat faktat kunnossa…

Jos väittää toista monimuotoisuuden tärvelijäksi ja nimittää tätä jopa valehtelijaksi, olisi silloin hyvä oman esimerkin voimalla kertoa, millä tavalla on henkilökohtaisesti osallistunut luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Kannustavat esimerkit ovat paras tapa lisätä luonnon monimuotoisuuden Suomen metsissä.

Kuvata voi monesta näkökulmasta. Minäminä-jenkkaajan sekoilut on kellarin poken mielestä  useimmiten ”vankkaa käytännön osaamista”.