”Jos Luonnonsuojeluliitto on onnistunut löytämään vain parinkymmenen pistotarkastuksen perusteella useita metsiä, joissa FSC-sertifikaattia on rikottu, kuinka paljon todellisuudessa kaadetaan metsää, jota ei pitäisi hakata? Paljon, vastaa Hakulinen.

– Tekemiemme pistotarkastusten perusteella näyttää siltä, että sertifikaattia jätetään noudattamatta järjestelmällisesti. Tätä tapahtuu erityisesti aina säästettävissä metsissä, joissa on paljon tukkipuuta, eli puun tuotto on hyvä.”

Tämä Tuuli Hakulinen on luonnonsuojeluliiton hankekoordinaattori.Hanke jota hän koordinoi on näiden HCV-ostokieltoalueiden löytäminen,inventoiminen ja mahdollisista hakkuuaikeista valittaminen.Saman aihepiirin (eli harmaan suojelun) parissa askartelevat useimmat luonnonsuojelujärjestöt,Greenpeace etunenässä.

Eli jos metsässäsi käy joku tuho(lainen) niin yllättävän äkkiä se onkin HCV-alue…

Tapaako tämä Tuuli Hakulinen etsiä HCV kohteitä yksityisten mailta?

Eikö ole ollut lähtökohta aiemmin MH:n metsät. – mutta jos näin, hallituksemme toimii oikein laittaessaan vanhan metsän kriteerit tiukoiksi.

Harmaa suojelu on ilmeinen toimintatapa, mikäli  HCV:tä yksityisten maille esitetään.

Epäselvän tilanteen jatkamisen vaihtoehto olisi siirtyä selvään tilanteeseen. Jokaisella metsäkuviolla tiedettäisiin mitä siinä saa tehdä. Uhanalaistietokin olisi julkista. Se olisi maanomistajien ja teollisuuden etu, mutta luontojärjestöjen häviö?

Tuosta lehtijutustakin käy ilmi että HCV-merkintä on ennakkovaroitus joka on tehty kaukokartoitusaineiston perusteella yhtä metsikköä laajempiin kokonaisuuksiin. Jos alue on lähemmin tarkasteltuna luonnontilaisen kaltaista vanhaa metsää jossa paljon lahopuuta, se voi täyttää suojelukriteerit ja silloin siitä tulee saada korvaus.

Ihannetilanteessa karttoja ei enää tarvittaisi mutta nyt kun niitä on, alueen pitää päätyä joko hakkuuseen tai suojeluun mutta ei välitilaan. Pohjoisessa rahoitus on ollut iso ongelma, mutta etelässä sen ei pitäisi olla. Metsistä huolestuneiden kansalaisten kannattaisi tehdä lahjoituksia Luonnonperintösäätiölle.

Joku aiemmin pohdiskeli metsälain ja sertin suhdetta, ja tuo on kyllä mielenkiintoinen tematiikka. Kuvitellaan seuraava tapaus:

Yksityisen omistajan metsä on vuosikymmenet koskematta, se muuttuu lähinnä luonnontilaisen kaltaiseksi, lahopuuta 20 kuutiota hehtaarilla. Siis ei tuoretta lahopuuta, vaan keloa jne. Sitten tulee kirjanpainaja tai myrsky ja tuorettakin lahopuuta on äkkiä paljon.

Sertiä noudattava ostaja ei koske kohteeseen. Toisaalta omistajalla olisi velvollisuus poistaa vahingoittunut havupuu. Puhtaasti metsätaloutta ajatellen optimaalisia keinoja toimia ei ole. Ideaalista ehkä olisi saada myytyä kohde hyvällä rahalla suojeluun. Toisaalta voisi myös olla houkuttelevaa myydä koko kohde energiaksi, tällehän ei ole estettä.

Mutta se mitä eniten mietin on se, että entäs jos omistaja lainkuuliaisesti poistattaa tuoreen lahopuun ja samassa yhteydessä muunkin lahopuun, niin onko kohde sen jälkeen sertin silmissä taas normaalia metsätalousmaata, hcv-status poistuu? Kun lahopuu on poissa, niin uusi soitto UPM:lle ja moto lähtee nikottelematta hommiin?