Eli 78% näistä kovak. lahopuulajeista 232 oli vanhoissa metsissä eli 180 lajia ja nämä 180 lajia olivat vain vanhoissa metsissä (ilman päällekkäisyyksiä), joten varttuneisiin kuusikoihin jäi 52 kovak. lahopuulajia.

Martikaisen tutkimuksen eng.kielen tekstistä oli tällainenkin käännös. Oliko AJ:n postaama?

Mihin se katosi, kun enää löydä sitä ja tässäkään lyhennelmässä sitä ole? Koko tutkimusta ei ole saatavilla, vaan sitä pitää pyytää Martikaiselta.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320799001755

Olen menossa Metsätieteen Päiville lokakuussa joten näihin kysymyksiin voi saada vastauksia tekijöiltä suoraan. Mitkä olisi tärkeimmät kysymykset? Esimerkiksi: miten suureen osaan/määrään metsälajistosta tarvitaan nimenomaan luonnontilaisten kaltaisia tiukan suojelun alueita ja kuinka suuri niiden pinta-alan tulisi olla?

PS. En ole tehnyt muita Google-käännöksiä kuin tuo tässä ketjussa edellä enkä ole laittanut siitä kommentteja Hesariin. Minulla näkyy edelleen Martikainen ym. 2000 julkaisu linkissä.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320799001755

Kysypäs että kun jokainen metsä on joskus ollut syystä tai toisesta taimikko niin mistä ja miten ne harvinaiset lajit on sinne ilmaantuneet.Toinen voisi olla että mihin perustuu nämä surullisenkuuluisat 45 ja 50 metrein raakkusuojavyöhykkeet ja kumpi on oikea?

Miten Hukkajoesta on voinut tulla yksi Suomen kuudesta parhaimmasta raakkujoesta, vaikka ko. joen rannoissa ei kymmeniin vuosiin ole ollut kuin 5-10 metrin suojakaistat, eikä aina niitäkään? Osaako joku vastata asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin tai muihin lapsellisuuksiin?

Aika latvavesiähän se Hukkajoki on. Ja näkyy siellä olevan luonnontilaisia purojakin vettä tuomassa. Kohtuu maltillisesti ojitettua seutua verrattuna mihin tahansa alueeseen. Uitolle vaikea reitti niin jääny ränniksi perkaamatta.