”Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland”. Petri Martikainen et al vuodelta 2000.

The pooled sample included 43289 beetle individuals belonging to 553 species. The mean number of individuals per sample plot was the smallest in mature (1153 ind./plot), intermediate in overmature (1384), and the highest in old growth (1838); the difference between mature and old growth was significant.

Google käännös.

Coleoptera(kovakuoriaset) lajirikkaus kypsissä hoidetuissa ja vanhoissa boreaalisissa metsissä Etelä-Suomessa”.

Eihän tässä ole kyse lajirikkaudesta, vaan lajien yksilömääristä.

Petri Martikainen et al vuodelta 2000. Yhdistetty näyte sisälsi 43289 kovakuoriaista, jotka kuuluivat 553 lajiin.Yksilöiden keskimäärä näytepalstaa kohden oli pienin kypsissä (1153 ind./koe), keskitaso ylikypsässä (1384) ja suurin vanhassa kasvussa (1838), ero kypsän ja vanhan kasvun välillä oli merkittävä.

Tottakai kovakuoriaisten yksilömäärä korreloi lahopuumäärän kanssa.

No nyt sitten on kolme ikäluokkaa.

Keskustelua on käyty muut metsät ja vanhat metsät.

Jos old growth on vanha metsä niin nämä mature ja intermediate in overmature ovat sitten muut metsät, joista puuttuu vielä avohakkuualat.

Eihän tässä verrata vanhojen metsien ja muiden metsien  kovakuoriasten lajimääriä.

Tässä sitten vanhojen metsien kovakuoriaisten yksilömäärä on 1838 ja muiden metsien 2537.

Joka ei todista sekään mistään kovakuoriaisten yksilömäärän ylivertaisuudestakaan vanhoissa metsissä saati niiden lajirikkaudesta.

Kannattaa lukea Mikon juttu Ylen tasapuolisesta uutisoinnista ennen syvällisempää kommentointia siitä asiasta…

AJ:  Juha Siitoselta saamastani vastauksesta ilmenee mm. että kaikkia uhanalaisia lajiryhmiä ei saada elpymään pelkästään lahopuuta lisäämällä, vaan tarvitaan muutakin: ”Vanhoissa metsissä muita sukkessiovaiheita runsaslajisempia eliöryhmiä on lahopuusta riippuvaisten saproksyylien lisäksi monia muitakin, esimerkiksi elävien puiden rungoilla kasvavat epifyyttijäkälät sekä puiden mykorritsasienet. Pelkästään tai pääasiassa vanhoissa metsissä esiintyviä metsälajeja on useita tuhansia.”

Martikainen:  Eli 78% näistä kovak. lahopuulajeista 232 oli vanhoissa metsissä eli 180 lajia ja nämä 180 lajia olivat vain vanhoissa metsissä (ilman päällekkäisyyksiä), joten varttuneisiin kuusikoihin jäi 52 kovak. lahopuulajia.

Lajitietokeskus näkyy listanneet kovakuoriaislajeja vanhoihin metsiin 221 lajia eli lähes saman määrän kuin Martikainen. Metsien kovakuoriaislajeja kaikkiaan on 1749 eli noin 13% kovakuoriaislajeista esiintyy vanhoissa metsissä. Siitonen itse sai n. 25% (1/4) osuuden.

https://laji.fi/taxon/list?informalGroupFilters=MVL.33&onlyFinnish=true&anyHabitat=MKV.habitatM%5BMKV.habitatSpecificTypeV%5D

Siitonen :esimerkiksi elävien puiden rungoilla kasvavat epifyyttijäkälät

Linkistä alla: Suomesta tunnetaan 545 epifyyttijäkälää, pääasiassa tai ainoastaan puiden kaarnalla tai puuaineksella tavattavaa lajia. Tämä on 32 % Suomen jäkälälajistosta. Tässä epiksyylit eli puuaineksella tavattavat lajit on luettu mukaan.

https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/article/10170

Eipä näistä epifyyttijäkälistäkään saa kovin suurta lisäystä vanhojen metsien lajistoon lahopuulajien lisäksi. Näitä siis yhteensä 232+545=777.

Jäkäliä ja sieniä Lajitietokeskuksen mukaan metsissä on 3450, mutta niistä on vanhoissa metsissä vain 585 lajia. Mistähän löytynevät nuo Juha Siitosen mainitsemat tuhannet lajit vanhoihin metsiin, kun lajitietokeskus löytää niitä vain 1337?

Ja Siitonen moitti Seppo Vuokkoa tietämättömäksi.

”Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland”. Petri Martikainen et al vuodelta 2000.

Yhteenveto Martikaisen kovakuoriaistutkimuksesta, joka todistaa kovakuoriaislajien romahtavan metsän iän myötä.

Tutkimuksessa olivat vartuneet ympeen kasvaneet kuusikot ja vanhat kuusikot, joissa oli 553 lajia ja joista vanhoissa metsissä oli 232 lajia. Eli muissa kuusikoissa oli yli 2-kertaa enemmän kovakuoriaislajeja kuin vanhoissa enemmän lahopuuta sisältävissä kuusikoissa ja kun huomioidaan avohakkuualueet, jossa on 3-kertainen määrä kovakuoriaislajeja Siitosen mukaan, niin johtopäätös on se, mitä Seppo Vuokko kirjoittaa:

Lahopuulajisto onkin ainoa eliöstön osa, joka on runsaimmillaan vanhoissa metsissä. Se muodostaa noin viidesosan koko metsän lajistosta (tämäkin on arvio, jota ei ole tutkimuksella varmistettu). Neljä viidesosaa lajistosta kukoistaa siis metsän nuoremmissa kehitysvaiheissa. 

Kun vielä huomioidaan kovakuoriaisten yksilömäärät eri kuusikoissa,….

Petri Martikainen et al vuodelta 2000. Yhdistetty näyte sisälsi 43289 kovakuoriaista, jotka kuuluivat 553 lajiin.Yksilöiden keskimäärä näytepalstaa kohden oli pienin kypsissä (1153 ind./koe), keskitaso ylikypsässä (1384) ja suurin vanhoissa metsissä (1838), ero kypsän ja vanhan kasvun välillä oli merkittävä.

…, niin vanhoissa kuusikoissa yksilömääräkin oli pienempi 1838, vaikka sitä lahopuuta oli enemmän, kuin muissa varttuneissa kuusikoissa 2537(1153+1384).

Kommentti HS.fi luontokato ja ilmastonmuutos -keskusteluun.

”Ymmärsin niin että Martikainen ym. (2000) työssä vertailussa on mukana hoidetuista talousmetsistä varttunut (managed mature) ja vanha (managed overmature), ja niille vertailukohteena on luonnontilaisen kaltainen (old-growth).

Lajimäärien vertailuja ei oikein pysty tekemään, kun ilmeisesti edes Lajitietokeskuksen laji.fi-palvelussa ei ole kaikkia lajeja ja niiden elinympäristöjä kattavasti mukana. Alan tutkijat kuitenkin vakuuttavat: vanhoissa metsissä muita sukkessiovaiheita runsaslajisempia eliöryhmiä on lahopuusta riippuvaisten saproksyylien lisäksi monia muitakin, esimerkiksi elävien puiden rungoilla kasvavat epifyyttijäkälät sekä puiden mykorritsasienet. Pelkästään tai pääasiassa vanhoissa metsissä esiintyviä metsälajeja on useita tuhansia.

Käsillä oleva ratkaistava ongelma on luontokato: eri tavoin uhanalaiset lajit sekä pinta-alaltaan hupenevat ja ominaisuuksiltaan heikkenevät elinympäristöt ja luontotyypit. Kuten edellä on keskusteltu, oletamme että mahdollisimman monimuotoinen metsä, ja luonto ylipäätään, kestää tulevat ympäristömuutokset parhaiten. Metsien kohdalla se tarkoittaa muun muassa että metsissä on eri puulajeja ja metsien ikävaiheita edustettuina. Niistä halutaan edelleen myös puutavaraa eikä pelkästään monimuotoisuutta (lue: metsätuhoja) ja virkistystä.”

https://www.hs.fi/tiede/art-2000010699539.html

Unohtui mainita metsänhoidon ohje: lisää lahopuuta kaikkiin metsän ikävaiheisiin lahopuusta riippuvaisia lajeja varten, ja säilytä sen lisäksi osia metsästä säästiöinä, joita ei koskaan hakata – niitä muita metsälajeja varten.