Laidunnuksen vaikutus riippuu eläinten määristä, mutta oletettavasti ne eivät olisi merkittävä tekijä avoimissa alueissa vaan muut luonnonolot. Poro kykenee kyllä jonkin verran haittaamaan suosimiensa kasvien uudistumista. Luonnontilassa meillä olisi kai pohjoisessa tunturipeura, etelämpänä metsäpeura ja hirvi. Lisäksi majava. Noista mammuteista minäkin olen kuullut puhuttavan, nehän ovat sukua norsuille ja norsu kuluttaa paljon kasveja.

Yritin vastata tähän HS:n https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010635208.html kirjoitukseen Aki Ikoselle ainakin 4 kertaa, mutta ei julkaistu.

Tässä yksi vastaus.

Aki Ikonen kirjoiti: ””””Lainauksesi ei ole Juha Siitosen tekstistä vaan Kellomäki ja Leinonen 2005 Ekologinen kestävyys, ympäristönmuutos ja metsätalous julkaisusta ja lainauksesi on valitettavasti myös virheellinen.””””

Miten tämä lainaus on virheellinen? Etkö ymmärrä Suomen kirjoitettua kieltä?

”””Siitonen ym. havaitsivat myös, että kovakuoriaisten lajien lukumäärä korreloi lahopuiden ja elävien puiden määrään (kuva 12): Toisaalta lahopuuta tarvitsemattomien kovakuoriaislajien lukumäärä väheni puuston määrän kasvaessa: täystiheissä vanhoissa metsissä lukumäärä oli noin neljännes avohakkuualoihin verrattuna.”””

Aki Ikonen kirjoitti”””Juha Siitonen toteaa Suomen ja Venäjän Karjalan metsien vertailussa seuraavaa: ”Tulosten mukaan näyttää siltä, että metsien yleinen peruslajisto säilyy hoidetuissa talousmetsissä. Lähes kaikki runsaimmat lajit esiintyivät rajan kummallakin puolella, vaikka yksittäisten lajien runsaussuhteissa oli sekä sattumasta että metsien rakenteesta johtuvia eroja. Monet selkärangattomat lajit, kuten hakkuutähteissä lisääntyvät kaarnakuoriaiset, ovat epäilemättä runsastuneet metsätalouden seurauksena. Erittäin selvää oli sen sijaan harvinaisten, elintavoiltaan erikoistuneiden lahopuulla elävien lajien puuttuminen näytteistä Suomen puolen talousmetsistä. ””””

Tuossahan puhutaan talousmetsistä ei vanhoista metsistä. Nimen omaan vanhoissa metsissähän kaarnakuoriaiset niitä tuhoja aiheuttavat.

Aki Ikonen: ”””Annat esimerkkejä vanhojen metsien lajimääristä, missä on puut, varpukasvit, yleiset nisäkkäät ja linnut? Ai esim korpikimalaisia ei ole vanhoissa metsissä, tietenkin vanhoissa erityisesti kangasmetsissä on kimalaisia.”””

Näitä puutteita voit kysyä Lajitietokeskukselta, miksi niitä ei löydy vanhoista metsistä, mutta muutama laji ei käännä vanhoja metsiä lajirunsaammiksi, sillä siihen tarvitaan ainakin 9000 lajia, että olisivat yhtä lajirikkaita kuin muut metsät.

Aki Ikosen ne pitäisi nyt löytää, kun ei hyväksy, että vanhat metsät ovat lajiköyhiä elinympäristöjä.

Tästä kirjasta voisi opiskella lisää. Puuttuu vielä omasta käsikirjastostanikin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puiden_asukkaat:_Suomen_puiden_seuralaislajit

Martikainen ym.: Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland.

Abstract

The beetle (Coleoptera) fauna of old-growth spruce (Picea abies) forest was compared with that from managed mature and overmature forests in southern Finland. Samples were collected from 9-11 sample plots in each case using 10 window-light traps in each stand. These yielded a total of 43,289 beetles and 553 species of which 232 were associated with dead wood. The species richness of these saproxylic species was significantly higher in old-growth forests than in managed forests, and had very significant positive correlations with most dead-wood variables. Seventy eight percent of the saproxylic species were more abundant in old-growth than in mature managed forests, and their assemblages in managed and old-growth forests were distinctive with almost no overlap. On the other hand, species richness and assemblages of non-saproxylic species did not differ between the managed and old-growth forests. Obviously these species do not require as much attention as saproxylic species when conservation measures are planned in managed forests. An increase in the general level of decaying wood would improve the situation of many declining saproxylic species. Although the species richness of Coleoptera as a whole was higher in overmature than in mature managed stands, the value of long-rotation stands in preserving species assemblages typical of old-growth forests may be limited.

Käännös:

Vanhan kuusi (Picea abies) metsän kovakuoriaista (Coleoptera) verrattiin Etelä-Suomen hoidettujen varttuneiden ja vanhojen metsien lajistoon. Näytteet kerättiin kussakin tapauksessa 9-11 näytepalstalta käyttämällä 10 valoansaa kussakin metsikkössä. Niistä saatiin yhteensä 43 289 kovakuoriaista ja 553 lajia, joista 232 liittyi kuolleeseen puuhun.

Näiden saproksyylilajien lajirikkaus oli vanhoissa luonnonmetsissä merkittävästi suurempi kuin hoidetuissa metsissä, ja niillä oli erittäin merkittäviä positiivisia korrelaatioita useimpien kuolleen puun muuttujien kanssa. Seitsemänkymmentäkahdeksan prosenttia saproksyylilajeista oli runsaammin vanhoissa luonnonmetsissä kuin varttuneissa talousmetsissä, ja niiden koostumukset talousmetsissä ja vanhoissa luonnonmetsissä olivat toisistaan erottuvia, lähes ilman päällekkäisyyttä.

Toisaalta lajirikkaus ei-saproksyylilajien yhdistelmissä eivät eronneet hoidettujen ja vanhojen luonnonmetsien välillä. Ilmeisesti nämä lajit eivät vaadi yhtä paljon huomiota kuin saproksyylilajit, kun talousmetsissä suunnitellaan suojelutoimenpiteitä. Lahopuun yleisen tason nousu parantaisi monien taantuvien saproksyylilajien tilannetta. Vaikka Coleoptera koko lajisto oli korkeampi vanhoissa metsissä kuin varttuneissa talousmetsissä, pitkän kiertoajan arvo vanhoille metsille tyypillisten lajikoostumusten säilyttämisessä saattaa olla rajallinen.

HUOM. ”Old growth” korjattu käännökseen vanhaksi luonnonmetsäksi.

from managed mature and overmature forests in southern Finlan

Käännettynä ”varttunut talousmetsä” vs ”vanhat metsät” eteläsuomalaisissa kuusikoissa.

Niistä saatiin yhteensä 43 289 kovakuoriaista ja 553 lajia, joista 232 liittyi kuolleeseen puuhun.

Eli kovak. lahopuulajeja oli 232 noin 42% .

Seitsemänkymmentäkahdeksan prosenttia saproksyylilajeista oli runsaammin vanhoissa metsissä kuin kypsissä hoidetuissa metsissä, ja niiden koostumukset hoidetuissa ja vanhoissa metsissä olivat erottuvia lähes ilman päällekkäisyyttä.

Eli 78% näistä kovak. lahopuulajeista 232 oli vanhoissa metsissä eli 180 lajia ja nämä 180 lajia olivat vain vanhoissa metsissä (ilman päällekkäisyyksiä), joten varttuneisiin kuusikoihin jäi 52 kovak. lahopuulajia.

Näihän sen pitää ollakin Seppo Vuokon mukaan. Siitosella vertailu oli avohakkuualueeseen eli hakkuun jälkeen kaikki kovak.lahopuulajit ovat vielä elossa pitkään ja lisää tulee muita lajeja lentäen muilta avohakkuualueilta, jollon kovakuoriaisia on 3-kertaa enemmän avohakkuualalla kuin vanhoissa metsissä tai toisin päin vanhoissa metsissä on vain 1/4 kovakuoriaislajeista kuten Siitonen sanoo.

Mistähän nuo vanhan metsät lajit putkahtavat (ei päällekkäisyyttä), jos eivät olisi jo olemassa nuoremmissa metsän kehitysvaiheissa vähä lukuisina, sillä avohakkuussahan lahopuu jää aukolle ja samoin lahopuulajit?