Asetus koskee sekä valtion että yksityisiä maa-alueita.

Jokainen maa saa itse kirjoittaa ennallistamissuunnitelman.

Suomi kirjoitti jo ensimmäisen pykälän vanhojen metsien suojelusta.

Maa- ja metsätalousministeriö taas vaatisi moninkertaisen määrän, jopa 50 kuutiota lahopuuta hehtaarilta Etelä-Suomen kuusi- ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Etelän mäntymetsissä raja olisi 40 kuutiota. Pohjoisimmassa Lapissa lahopuuta taas pitäisi olla 20 kuutiota hehtaarilla.

Vaatimus jättäisi metsää suojelun ulkopuolelle erityisesti Etelä-Suomessa. Halmeen mukaan monesta kansallispuistostakaan ei löydy maa- ja metsätalousministeriön esittämää lahopuumäärää.
https://yle.fi/a/74-20087923

Seuraavaksi voisi maisemoida nuo vanhat soranottopaikat.

Onko 100 m3/ha lahopuuta mahdollista, sitä käsittelin jo edellä, jos Rane huomasit? Se riippuu millä kasvupaikalla ja missä päin Suomea ollaan ja lasketaanko kaikki lahopuu, mukaan lukien juuret ja kannot. Jos ihan kaikki on mukana, silloin on hyvinkin mahdollista saavuttaa tuo lukema Etelä-Suomen parhailla metsämaan kasvupaikoilla.

Syrjänen ym. 2024. Luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja.

Kotiaho unohti tärkeän sanan: jopa. Eli luonnonmetsissä voisi olla jopa 100 m3 lahopuuta hehtaarilla.

On muuten talousmetsässäkin. Yleensä hakkuutähteitä ja kantoja ei korjata, ts. elävän puun biomassasta viedään pois vain runkopuu, noin 60 %. Jos puustoa on ennen päätehakkuuta vaikka 600 m3, siitä tulee alueella heti 240 m3 lahopuuta lisää. Eli avohakkuut lisäävät metsien lahopuun määrää hyvin korkeaksi ainakin hetkellisesti.

Mutta tämä lahopuu ei ole sitä lajia jota ”uhikset” kaipaavat: pystyssä ja maassa olevaa järeää vanhojen lehtipuiden runkopuuta. Sitä saadaan määrätietoisesti kehittämällä: jättämällä lehtipuita säästöpuiksi ja suojelemalla vanhoja puuyksilöitä hakkuissa.

Näiden lisäksi jäävät arvioimatta vielä löytämättä olevat lajit.

Ei avaudu linkki.

Alla on Lajitietokeskuksen listaamat NA (arviointiin soveltumattomat) ja NE (arvioimatta jätetyt) lajit, joita on 14391.

Kun katsoo listan lajeja, joilla ei edes ole suomalaiasta nimeäkään, niin näkyvät olevan joko pienen popun tai toisenlaisen ilmaston lajeja.

https://laji.fi/taxon/list?onlyFinnish=true&redListStatusFilters=MX.iucnNA&redListStatusFilters=MX.iucnNE

Ilmeisesti käsitys PEFC:n vesistöjen suojakaistojen levenemisestä on uutisankka, jota itsekin olen toistellut eri yhteyksissä. Raakkujoki-keissin takia tuli tarkasteltua standardien suojakaistavaatimuksia, jotka ovat FSC:ssä hieman korkeammat, mutta eivät siinäkään ylikireät. Kaksinkertainen leveys eli 20 metriä ja 10 metriä muodostaisivat hyvän suojan vesistöille ja lisäksi arvokkaan elinympäristön jossa voitaisiin kehittää lahopuustoa?

PEFC FI 1002:2024 – Metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimukset:

8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta

8.17.1 Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojakaista, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Suojakaistan leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojakaistalla tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien.

Suojakaistalla ei tehdä
– maanmuokkausta
– lannoitusta
– kantojen korjuuta
– pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta
– kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla.

Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojakaista on vähintään 5 m. Suojakaistoilta runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta. Suojakaistan muut yllä luetellut vaatimukset ovat voimassa. Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. Uomaan luontaisesti kaatuneita runkoja ei poisteta.

Norojen läheisyydessä toimitaan kohdan 8.11 vaatimusten mukaisesti.

Uoman ylitykset toteutetaan niin, ettei uomaa merkittävästi muuteta ja sen suuntaan muodostu vettä johtavia painanteita.

* Vrt. raakkujoki-keissi: ainakin PEFC-serfifiointiin tulee siitä vakava poikkeama. Uomaa on muutettu ja lisää kiintoainesta johtavia raiteita näkyy lehtikuvissa.