Jos jäi epäselväksi: lehtojen hoidon tavoite ei ole niiden nuorentaminen vaan niiden kohentaminen lehtolajien elinympäristöinä. Lehtojen hoito-ohje on ollut täällä esillä jo ainakin kahdesti ja löytyy interwebistä.

Kevät kun koittaa niin se on kuin hippopeli missä kahmitaan typpikuulia. Se lisäksi tarvitaan valonsäteitä vähän. Esimerkiksi sinivuokko on ensimmäisenä apajilla, ennenkuin tulee puihin tulee lehtiä tai heiniä. Kuusi pintajuurisena isompana ja vahvempana hamuaa kaiken typen, jolloin jää vain sammal jäljelle ja sulkee valonsäteet. Sammaleessahan on jatkuvasti siemenpankki mikä odottaa kuolevaa puuta, jotta siihen varastoitunut typpi tulee pintakasveille käytettäväksi ja valo herättää siemenet. Umpeenkasvaneessa metsässä ei siis toteudu kumpikaan vaan tarvitaan säännöllistä kuolemaa siellä täällä lehtipuista lehtipuulehdossa.

Arvometsässä oli, että kuusikko missä kasvaa vain sammalta ja kuusia on monimuotoisuudeltaan köyhä mutta se ei pidä paikkaansa. Sammaleessa on siemenpankki mitkä on tullut kasveista muualta. Sitten kun se kuusikko harvennetaan tai avohakataan, ne siemenet lähtee kasvuun. Kävin katsomassa 2020 reilusti, jopa 2/3 runkoluvusta harvennettua ”köyhää” kuusikkoa niin se oli puhjennut kukkaan kuin serengeti konsanaan.

Hän vastasi että lahopuulla elävien saproksyylien lisäksi on muitakin runsaslajisia vanhojen metsien eliöryhmiä, mm. elävien puiden rungoilla elävät jäkälät ja puiden juuristojen mykorritsasienet. Pelkästään tai pääosin vanhoissa metsissä esiintyviä lajeja on tuhansia.

Löytyvätkö nuo tuhannet lajit täältä Lajitieto linkin lajihausta?

https://laji.fi/taxon/list?onlyFinnish=true

Punaiseen kirjaanhan otetaan arvioitavaksi Lajitietokeskuksen listaamia eri elinympäristöissä (kangasmetsät, lehdot, suot yms) olevia lajeja ja niitä näkyy olevan Lajitietokeskuksen mukaan kangasmetsissä (Mk) uhanalaisluokissa RE, CR, VU, NT, LC ja DD 5058 lajia ja Punaisen kirjan taulukossa 5 niistä on vanhoissa kangasmetsissä arvioitu  801 ja muissa kangasmetsissä 3149 yhteensä 3950 eli 1108 vähemmän.

Käsittääkseni tuossa Lajitietokeskuksen listauksessa 5058 ovat kaikki kangasmetsien lajit niin vanhojen kuin muidenkin kangasmetsien lajit ja myös epifyytit ja mykositsasienetkin mukana.

Lajihaun ylin laatikko Eliöryhmä ”Kaikki”, pitää sisällään kaikki Suomen 43912 lajia ja niihin voi sitten tehdä rajauksia elinympäristöttäin kuten metsät, suot, rannat jane. Metsistä voi tehdä rajauksia kangasmetsät Mk, lehdot Ml tai suot S eli elinympäristöttäin, joissa metsiä esiintyy.

En tiedä mitä ovat nuo 43912 lajia, ainakin niissä ovat mukana sukupuuttoon kuolleet ja hävinneetkin. Vaikka ne poistaisi, jäljellä oleva määrä ei ehkä vielä ole kattava lajiluettelo. Ehkä niiden lisäksi ei kuitenkaan ole enää suurta määrää lajeja, koska ymparisto.fi kertoo: ”Maassamme on noin 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan.”

Arvioituihin määriin tulisi siis ainakin lisätä arvio arvoimattomien määrästä elinympäristössä jos se tiedetään niin saadaan arvio mahdollisesta kokonaismäärästä.

Ryhmien vertailu ja lajien laskeminen voi viedä harhaan, esimerkiksi lahottajia on tietenkin muuallakin kuin vanhoissa metsissä. Mutta tällä hetkellä tiedossa oleva kokonaismäärä olisi siis tuo vajaat 50 tuhatta lajia, johon ei kuuluisi hävinneet eikä sukupuuttoon kuolleet? Lajeja voi todellisuudessa olla siis enemmän ja kaikkia ei vain ole löydetty vielä.

Maailman eliölajeista suurin osa on vielä löytämättä, tunnetaan ehkä noin 15% tai jotakin sinnepäin. Erityisen huonosti tunnettuja ovat mm niveljalkaiset ja sienet. Hyvin tunnettuja sensijaan mm linnut ja nisäkkäät. Näin ollen erinäiset uhanalaisuusprosentit voivat olla paljonkin pielessä, kun ei tunneta sitä lukua josta prosenttiosuus lasketaan.