Koneen Säätiön vetoomus: arvometsien kriteerit on määriteltävä uudelleen.

AJ kommentteja:

Luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät Suomessa -raportti kertoo kuinka paljon eri kriteerien arvoilla (esim. ikä ja lahopuuston määrä) rajattuna kohteita löytyy. Joka tapauksessa pääosa eli jopa 90 prosenttia arvometsistä on jo valmiiksi Metsähallituksen hallinnassa. Niiden suojelu vaikuttaa siis eniten valtion hakkuumahdollisuuksiin ja tulojen tuloutukseen valtion budjettiin.

Yksityismailla on vain muutamia kymmeniä tuhansia hehtaareita joiden rauhoitukseen luulisi myös rahat löytyvän. Esimerkiksi vapaaehtoisten kompensaatiokauppojen kautta. Jos jokin hanke aiheuttaa esimerkiksi pysyvää metsäkatoa, se voitaisiin kompensoida vanhaa metsää suojelemalla.

Nyt toimeksi, hopi hopi!

…

Kuinka paljon on ”jonkun verran”? Pitkäaikaisten ja laajojen teoreettisten tutkimusten ja uhanalaistumista koskevien maastohavaintojen perusteella on arvioitu, että kun elinympäristön määrä alenee 10-20 prosenttiin alkuperäisestä, niin populaatioiden ja lajien häviämisriski nousee olennaisesti.

Etelä-Suomen osalta tämä raja on ohitettu jo aikaa sitten, kun vanhaa ja luonnontilaista metsää on vain muutama prosentti jäljellä. Kaikki jäljellä olevat arvometsät ovat siis tarpeellisia pinta-alasta riippumatta. Vaateliaimmat lajit tarvitsevat isompia pinta-aloja, joten kansallis- ja luonnonpuiston kokoluokkaa olevia alueita tarvitaan myös.

Iän ja lahopuun kriteerit ovat sellaiset, ettei normaalista päätehakkuukypsästä järeästäkään talousmetsästä tule suojeltavaa arvometsää, vaikka sieltä löytyisi lahopuita ja yksittäisiä järeitä tai vanhoja puuyksilöitä. Suojeltavaksi lehtipuumetsäksi kelpaa etelässä yli 80-vuotias metsä, havupuilla ja pohjoisessa selvästi vanhemmat eli vähintään 100-vuotiaat. Talousmetsät päätehakataan yleensä selvästi tätä nuorempina.

…

(Tätä viimeisintä on editoitu hiukan: yksi kirjoitusvirhe korjattu ja yksi sana lisätty.)

Miten tiede taipuu käytännön neuvoiksi? Tässä on Eerolla hyviä näkökohtia, mutta päädytään ehkä kuitenkin väärään toimintaohjeeseen.

Kuinka kattava arvio monimuotoisuudesta saadaan lajimääriä laskemalla? Punaisessa kirjassa on muistaakseni arvio, että keskimäärin puolet lajeista on saatu arvioitua. Onko metsien kokonaisarvio tätä luokkaa vai tarkempi? Sanotaan myös että tietyissä lajiryhmissä kuten sienissä aineisto on puutteellisempaa kuin toisissa.

On varmaan oikein väittää, että metsien nuoret ikävaiheet ovat lajimäärällä mitattuna monimuotoisia, kun niissä havaitaan paljon lajeja. Ainakin jos oletetaan että puutteet lajien arvioinneissa ovat yhtä suuria kaikissa sukkessiovaiheissa. Tuossa tarkastelussa jää kuitenkin muita monimuotoisuuden osa-alueita (yhteisö-, populaatio- ja yksilötaso) huomiotta.

Samoin se jää huomiotta, että yleisten lajien kohtalo ei ole huolen aiheena, vaan uhanalaisten lajien. Meillä yksi hyvin harvinainen elinympäristö on runsaslahopuustoinen nuori metsän sukkessiovaihe. Kannattaisi siis varmaan ostaa vanhojen metsien lisäksi suojeluun myös heikompilaatuista talousmetsää esim. suojelualueiden ympäriltä ja ennallistaa sitä.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010619453.html

Ehdoton eliitti saa nyt mitä tilaa. Mustapaidat on äänestetty johtoon ja saksi-Riikan talkoot siirtyvät metsä puolelle. Yllätyn jos suojelu tehdään maksamalla mitään korvauksia eikä pakko-otoilla.

Yleensäkin vanhojen metsien yletön ihailu on minusta aika erikoista. Kyllä ainakin minulle lapset ja lapsenlapset tuottavat suunnattoman paljon enemmän iloa, kuin kuunnella ikätovereiden ja vielä vanhempien sairaskertomuksia ja valituksia siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, vaikka ei oikeasti ollutkaan.

Suojelueliitin ehdottoman kärjen tavoin minäkin olen miettinyt tuota korpihohtosammaleen tilannetta. Mutkaiset purot vituttavat eniten. Kannottomat puronvarretkin vähän. Usein näistä tehdään liian vaikeita ja talonpoikaisjärki unohtuu.

Perataan purot suoriksi ja tasalevyisiksi niin ne on enemmän ”järjestyksessä.” Puut pois että saadaan kantoja. Jos puron varressa puuttomia tai vähäpuustoisia kohtia niin tuodaan kasa irtokantoja.

L

Heh, Erkkaan ei oikein ironia jytise.

Alko sitten lehtojen hoitaminen kiinnostamaan. Scorpion ne on tähän asti parhaiten hoitanu. Erkalla tasan 100% viesteistä suojelutarpeen kieltämistä, ilmastonmuutoksen kiistämistä, ennallistamisen vahingollisuuden hokemista ja sitä rataa. Ja keltsun lukenut kärki kannustaa ja tukee kun on niin raikasta ajattelua.

On teillä kyllä tun kovaa suorittamista!

L