Itsekin turhauduin vasta HS kanssa, kun julkaisu takkuaa. Kopioin kommentit onneksi tänne (hiilinieluketjuun).

Viimeisin metsäaiheinen juttu Hesarissa otsikoitiin näin: ”Puu maksaa niin paljon, että se koettelee tuskailevaa teollisuutta”

http://www.hs.fi/talous/art-2000010611806.html

Sivu 13 raportissa:

Nykyiseen tutkimustietoon pohjautuva käsitys on, että luonnontilassa, ennen merkittävää ihmisvaikutusta, 50–95 % metsistä olisi ollut vanhoja, vähintään 150-vuotiaita metsiä, ja loput erilaisten laajempien häiriöiden kuten metsäpalojen synnyttämiä nuorempia ikäluokkia (Berglund & Kuuluvainen 2021).

Metsäluontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa koostettiin tutkimustietoon perustuvat arviot eri kasvupaikkatyyppien ja niiden ikäluokkien metsien kuolleen puun ja järeän, elävän puun määristä luonnontilassa Etelä- ja Pohjois-Suomessa (Kouki ym. 2018a). Näiden tietojen pohjalta laskettuna ja kangasmetsien eri kasvupaikkatyyppien ja niiden kehitysvaiheiden pinta-alalla painotettuna kuolleen puun tilavuus luonnontilassa olisi runsaat 90 kuutiometriä hehtaarilla ja järeiden elävien puiden tiheys olisi reilut 40 runkoa hehtaarilla koko Suomen tasolla (Mönkkönen ym. 2022).

Sekä ekologian teorian että empiiristen aineistojen mukaan monien metsälajien esiintyminen vaarantuu ja runsaus vähenee selvästi, kun näille lajeille sopivan elinympäristön – esimerkiksi vanhojen luonnonmetsien – määrä vähenee alle 10–20 %:iin luontaisesta määrästä.

Sivu 32 raportissa:

Suomessa on noin 4000–5000 saproksyylilajia (Siitonen 2001). Lajimääräarvion vaihteluväli johtuu eräistä runsaslajisista ja suhteellisen huonosti tunnetuista lajiryhmistä, joissa lahopuusta riippuvaisten lajien määrää ei ole pystytty laskemaan tarkasti (mm. loispistiäiset, kaksisiipiset ja kotelosienet). Uudet tutkimustulokset eri saproksyyliryhmistä viittaavat siihen, että lajimääräarvio on todennäköisesti lähempänä 5000 lajia kuin tätä pienempi. Huonosti tunnetuissa lajiryhmissä on paljon saproksyylejä.

…

Lahopuun tilavuus vanhoissa luonnonmetsissä Fennoskandian alueella vaihtelee metsäkasvillisuusvyöhykkeestä, kasvupaikkatyypistä sekä luontaisten häiriöiden voimakkuudesta ja niistä kuluneesta ajasta riippuen. Lehtomaisilla–kuivahkoilla kankailla tilavuus on yleensä välillä 60–120 m3/ha (Siitonen 2001, Ranius ym. 2004, Aakala 2010, Shorohova & Kapitsa 2015). Eniten lahopuuta on hemiboreaalisessa vyöhykkeessä ja rehevillä kasvupaikoilla, keskimäärin jopa
noin 140 m3/ha vanhoissa metsissä (Ranius ym. 2004, Lõhmus & Kraut 2010), ja vastaavasti vähiten pohjoisboreaalisessa vyöhykkeessä ja karuilla kasvupaikoilla, metsämaalla vähimmillään noin 20 m3/ha (Sippola ym. 1998). Puuston uudistumiseen johtavien voimakkaiden häiriöiden jälkeen lahopuun määrä voi olla paljon suurempi, periaatteessa yhtä suuri kuin metsikön elävän puuston ja kuolleen puuston tilavuus yhteensä ennen häiriötä eli enimmillään satoja kuutiometrejä hehtaarilla.

*

Koska sekä vanhojen metsien osuus että lahopuun määrä ja laatu ovat nyt huomattavasti muuttuneet verrattuna luonnontilaisiin metsiin, tarpeita olisi sekä luonnonhoidon tehostamiseen että vanhojen metsien suojelun lisäämiseen. Tämä olisi varmempi ja vaivattomampi tapa turvata lajistoa kuin lajien laskeminen, kun kaikkien lajien tilasta ei kuitenkaan koskaan saada varmaa tietoa.

https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/552023/luke-luobio_60_2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Julkaisu: Syrjänen, K. ym. 2024. Luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät Suomessa : Euroopan komission ohjeet ja kansallinen tarkastelu. Suomen ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2024.

Sivu 25-26. Tarkastellut tutkimusmetsiköt ja lahopuuhavaintojen kerääminen.

Sivu 28. VMI11:n aineistoista on laskettu, että lahopuujatkumon luonnontilaisimpaan luokkaan lasketuissa metsiköissä oli koko maan tasolla kuollutta puuta keskimäärin 30 m3/ha, ja luokkaan ”jonkin verran lahopuuta” lasketuissa metsissä 20 m3/ha, kun alimmassa luokassa kuollutta puuta oli 3,6 m3/ha (Korhonen ym. 2017, s. 78).

Sivu 31-32. Kuolleen puun määrä oli katsauksen vanhoissa tai luonnontilaisen kaltaisissa kivennäismaan kuusi- tai lehtipuuvaltaisissa metsissä 45 – 150 m3/ha riippuen vyöhykkeestä ja kasvupaikasta. Mäntyvaltaisissa oli huomattavasti vähemmän, 20 – 90 m3/ha.

Sivu 33. Kuva 7. Lahopuun osuus tilavuudesta on enimmillään noin 40 prosenttia.

Sivu 36-38. Pinta-alojen koelaskenta osoitti, että suojelukriteerit täyttävistä metsistä yli 90 prosenttia on valtion maalla. Niiden soveltaminen vaikuttaisi siis lähinnä Metsähallituksen puunmyynnin mahdollisuuksiin ja sitä kautta valtion talouteen. Yksityismaita olisi mukana korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia hehtaareita, joiden lunastamiseen luulisi rahoituksen löytyvän? Rahaa voisi kerätä myös sitä kautta että velvoitetaan isot pysyvän metsäkadon aiheuttajat kompensoimaan päästönsä.

Huom. Kuollutta puuta ja lahopuuta syntyy, paitsi häiriöiden kautta, myös itseharvenemisen ja puiden vanhuuteen kuolemisen kautta.

Ranelle huomio että tuloksista voi päätellä että 100 m3/ha lahopuuta per metsämaan hehtaari keskimäärin ei kyllä ole oikein mahdollinen, kun mäntyvaltaiset luonnontilaiset metsät eivät tuohon juuri koskaan pääse. Jos sen sijaan sanoo että jopa 100 m3/ha voi olla luonnontilaisen kaltaisissa metsissä, niin ei lausu väärää todistusta.

Eikös luonnossa ole lisäksi ne lajit, joista ei ole tarpeeksi tietoa että pääsisivät mukaan arviointiin? Eli uhanalaisarviointi ei ole kattava lajiluettelo, varsinkaan heikommin tunnetuista eliöryhmistä kuten sienet.

”Jos sen sijaan sanoo että jopa 100 m3/ha voi olla luonnontilaisen kaltaisissa metsissä, niin ei lausu väärää todistusta.”

Jep.Anneli varmaan viittaa tähän Janne Kotiahon surullisenkuuluisaan radiohaastatteluun jossa hän väitti että kun talousmetsissä on keskimäärin 5 m3 lahopuuta/ha niin me (metsänomistajat) olemme hävittäneet tästä monimuotoisuudelle tärkeästä resurssista 95%.Kun toimittaja kauhisteli että 95% on hirmuisen suuri luku niin professori vaan myönteli.Jopa lahopuuprofessori tietää ettei väite pidä paikkaansa.Ei Suomen metsissä ole koskaan ollut keskimäärin 100m3 lahopuuta hehtaarilla.Luonnonsuojelualueillakin on keskimäärin vain 30m3/ha.