Kunkin hetken käsitys perustuu aina siihen mennessä tehtyihin kartoituksiin. Koskaan ei saada selville kaikkia kaikkien lajien esiintymiä. Todennäköisesti uhanalaisia etsitään innokkaammin arvokkaista luontokohteista, eli paikoista joista tiedetään ennestään että ne ovat lajirikkaita. Jos keskitytään tiettyihin alueisiin, ei saada oikeaa kuvaa kaikkien metsien lajistosta. Metsähallituksen kartoituksessa oli nyt varmaan aiempaa enemmän tavallisia talousmetsiä ja päästiin vertaamaan niitä (tilastollisesti pätevällä otannalla?) luontokohteisiin.

Tarkoittaneeko tuo esim. seuravaa. Jos Lahden liepeillä on metsokanta räjähtänyt kasvuun (2 poikuetta nähty !), niin se ei sitten olisikaan merkki koko Suomen metsokannan tilasta.

Sahasin sellasessa paikassa missä oli hieskoivikkoa mihin oli tehty joku aika sitten taimikonhoito ja nyt energiapuuennakkoraivaus, niin ni kun kantoja ei lasketa lahopuiksi, siellä siis oli valtavasti kantoja ja niissä oli valtavasti kääpiä niin lasketaanko ne käävät lajeiksi sieltä metsässä kun ne elää lahopuussa mutta kannot eivät ole olemassa?

Lahopuukeskustelussa pitää muistaa laatu määrän ohella. Kannot ka paksujuuret ovat avohakkuulla suuri hiilen ja ravinteiden varasto. Ravinteet vapautuvat myöhemmin kasvien käyttöön eivätkä huuhtoudu pois alueelta.

Havupuiden kannoista ei ole pulaa, mutta vanhojen järeiden lehtipuiden kannoista voi olla. Luonto ei itse tee kovin paljon suoraan poikki sahattuja kantoja. Suosivat ja lisäävät joitakin lajeja, kuten tukkimiehentäitä.

Hyvin selvitetty Kurki. Nillitän nyt sen verran kuitenkin, että koska emme tiedä tilannetta kuin noin toisesta puolesta lajistosta, niin varovaisuusperiaate ehkä sanoo että meidän kannattaa jatkaa talousmetsien luonnonhoitoa, suojelualueiden maltillista perustamista ja jossain määrin myös ennallistamista. Viime mainitusta toiminnasta saadaan muutakin hyötyä, kuten vesien laadun paranemista ja kalakantojen elpymistä. Elinympäristöjen parantaminen auttaa luultavasti suurta joukkoa lajeja, joiden tilannetta ei tunneta, ja auttanee myös ympäristömuutoksen sopeutumisessa, joten sitä kannattaa joka tapauksessa jatkaa.