Eihän nuo minun tilastoja ole.

Kaikkien lehtojen osalta voi suositella niiden siirtäistä talousmetsiksi, sillä lehdot tarvitsevat ihmisen hoitoa suojeltuinakin, muuten niistä katoaa lajit. Lehdoillehan on olemassa omat hakkuuohjeet, jotta niiden monimuotoisuus ja lajimäärä pysyy mahdollisimman korkeana.

Punaisen listan lajeista vanhoissa lehdoissa on vain 180, kun niitä muissa lehdoissa 680. Uhanalaisia lajejakin löytyy nuoremmista lehdoista moninkertainen määrä.

Taitaa olla uskomus, että luonnontilaiset metsät olisivat lajien suhteen monimuotoisempia kuin mitä talousmetsät, kun ne ovat etupäässä vanhoja metsiä.

file:///C:/Users/Eero/Downloads/Suomen%20lajien%20uhanalaisuus%20-%20Punainen%20kirja%202019-61.pdf

Linkissä (https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/8569/urn_isbn_952-458-687-8.pdf) kuvassa 11, taitavat olla nuo B/lajimäärä ja C/ lajirunsaus käyrät väärinpäin. Nyt ne kertovat että talousmetsän avohakkuun jälkeen iän myötä vanhassa metsässä lajimäärät ja lajirunsaus olisi suurimmat, mutta Punaisen kirjan 2019 mukaan asia olisi juuri päinvastoin.

Taulukko 5 kyllä järisyttää käsityksiä vanhoista metsistä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000010493010.html

Kimmo Tuomelan kommentti linkistä: ”””Hiilidioksidin vähentämisestä ilmakehästä on saatu kiva lisäperustelu tehometsätaloudelle. Sen nostaminen primääritavoitteeksi on kuitenkin kohtuuton vaatimus nyt jo hyvin lajiköyyhille kasvatusmetsille.”””

Kasvatusmetsien lajiköyhyys taitaa olla yleinen väärä käsitys ja niissä riittää oikaisemista, joka saattaa järkyttää.

Kasvatusmetsät, talousmetsät, puupellot ovat lajistoltaan 7..10 kertaiset kuin vanhat metsät. Metsien ikääntyessä alkaa raju lajikato. Kangasmetsissä 7-kertainen ja lehdoissa 10-kertainen.
Luvut voi käydä tarkistamassa Punaisen kirjan 2019 sivulta 43 taulukosta 5

Risuparran aloituksessakin on ”roskaa” Seppo Vuokon sanoin.

Risuparta :Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

Hakkuiden ulkopuolella on 2350 lajia kaikista Suomen uhanalaista lajeista 2667 Suomen luonnon hellässä huomassa. Nyt vain odotellaan, että Suomen luonto korjaa kaikkien näiden lajien uhanalaisuusluokat elinvoimaisiksi.

Risuparta:Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

Puupelto on 7-10 kertaa monimuotoisempi lajimäärien osalta kuin vanhat metsät. Tuhoille ja lajien katoamiselle altistaa metsien vanhuus, joka näkyy sitten hillittömänä lajikatona.

Minullakaan aiemmin ei ollut mitään syytä kommentoida väitteitä vanhojen metsien monimuotoisuudesta kuinka lajirikkaita ja arvokkaita ne ovat. En oikein osannut olla samaa mieltä edes Seppo Vuokonkaan kanssa, että ne ovat yliarvostettuja, kun ei esittänyt mitään todisteita.

Tästä linkistä ”https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/272efbe8-f452-4d0b-85ab-03d8804703b2” aloin pohtia miksi vanhoissa metsissä on  näin vähän lajeja ja Punaisen kirjan 2019 sivulta 43 tuon pylväsdiagrammin luvut löytyivät.

Miten on mahdollista, että tätä vanhojen metsien vähäistä lajimäärää ei kukaan ole huomioinut, mutta yleisesti nähdään lajimäärien talousmetsissä taantuvan ja syy on sitten vanhojen metsien väheneminen, joissa lajien määrä juuri vähenee iän myötä murto-osaan nuoremmista ikäluokista.

Lainaus linkistä: Toisen näkökulman mukaan lajien kato on metsissä kaikista toimista huolimatta jatkunut. Tuoreimman, vuonna 2019 julkaistun uhanalaisuusarvion mukaan metsien lajistosta useampi laji taantuu kuin yleistyy. Syynä pidetään etenkin vanhojen metsien vähenemistä. Lääkkeeksi esitetään suojelualueiden lisäämistä.

Osa lajeista tarvitsee elääkseen nimenomaan vanhaa metsää ja vanhaa on vähän jäljellä Etelä-Suomessa. Osa lajeista on tosin opittu uusimman tutkimuksen myötä tietämään sellaisiksi, että ne menestyvät myös nuoremmissa ikävaiheissa (jopa siirrettyinä), kunhan tarvittava resurssi kuten lahopuu kohteesta löytyy.

Emme kai voi ajatella niin että vanhan metsän lajeja ei lainkaan tarvita, kun metsämme ovat nykyään melkein kaikki nuoria? Pohjois-Suomen vanhat metsät eivät elätä kaikkia lajeja pohjoisen sijainnin vuoksi joten osa jäisi sitten kokonaan puuttumaan. Riittääkö meidän luonnollemme että nuo lajit esiintyvät jossain muualla elinvoimaisina? Onko tämä vastuullinen näkökulma vai sysäämmekö oman vastuumme muille? Paljon kysymyksiä joihin ei riitä vastaukseksi se että nuoret metsät ovat runaslajisia.