Hesarissa käydään luontokatokeskustelua lehden pääkirjoituksen pohjalta.  Tässä yksi kommenttini:

En tunne itseäni enempää jumalaksi tai itsekkääksi, kun pyrin huolehtimaan, että metsämme kasvaisivat entistä paremmin. Jumalan osan näyttää ottaneen Luontopaneeli. Tuntuu myös siltä, että tämä Jumala suhtautuu julmasti mielestään vääräuskoisiin.

Luontomme on todellakin hyvin kestävä, koska se uudistuu lähinnä katastrofien kautta ja niiden aikataulua luonto ei voi ennustaa. Täytyy olla aina valmis muuttumaan.

Jos vaivaudut etsimään kartan Suomen metsät 1850, niin voit nähdä, että oli suuria alueita, joilla jopa polttopuuta oli niukasti. Kyllä lahopuuta kerättiin jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 1916 tehdyn hakkuusopimuksen mukaan tilaltamme hakattiin ”kasvunsa lopettanut puu”.

Siis edelleen. Kun metsästä viedään puu pois ja kasvatetaan uusi tilalle, niin miten se edesauttaa luontokatoa. Esimerkiksi päätilamme metsien tilavuus on 90 vuodessa kolminkertaistunut. Tämä on ollut järkevän metsänkäsittelyn seurausta. Sitä tulemme jatkossakin harjoittamaan. En kyllä tunne, että olisimme aiheuttaneet luontokatoa.

Mistä kukaan voi päätellä, mitkä tekijät vaikuttavat uusien lajien syntyyn.

Avohakkuuaukot ovat erittäin tärkeitä pölyttäjille, koska aukoissa kukkii koko kesän erilaisia kasveja. Esimerkiksi Luke on todennut, että mustikkasadot ovat erinomaiset. Tämän edellytys on hyvä pölyttäjäkanta. Hyvä Jyrki, näemmä edustat sitä ihmisluokkaa, jonka mielestä metsätalous on pahasta ja silloin erehdyt esittämään vääriä tietoja kuten tämä pölyttäjä esimerkkisi kertoo. Kannattaisi varmaan päivittää tietosi kulkema avoimin mielin talousmetsissä.

Kyllä tärkeintä on hyvin kasvava metsä jo pelkästään sen ilmakehävaikutusten vuoksi. Välttämättömiä metsämme ovat tietysti myös kansantalouden ja työllisyysvaikutusten vuoksi.

Timppa: ”Kannattaisi varmaan päivittää tietosi kulkemalla avoimin mielin talousmetsissä.”

Tuossa onkin hyvin pitkälle metsäkeskustelujen ydinongelma. Eihän talousmetsissä ihmiset juurikaan liiku. Nykyajan ihmiset liikkuvat kaupunkien lähimetsissä ja kansallispuistoissa, ym. luotokohteissa. Talousmetsää näkyy vain auton ikkunasta, ja siinäkin huomio kiinnittyy lähinnä viimeksi hakattuihin aukkoihin. Kysyttäessä juuri kukaan ei kuitenkaan muista, minkälainen metsä on aukon paikalla kasvanut. Tällaiseen perusasetelmaan on äärimmäisen helppoa luoda suurelle yleisölle musta-valkoinen mielikuva Suomen metsistä:

1. Talousmetsä = Paha

2. Suojelumetsä = Hyvä

Timppa avautuu taas kerran samasta aiheesta. ”Esimerkiksi päätilamme metsien tilavuus on 90 vuodessa kolminkertaistunut. ”

Mielestäni tämä on käsitelty jo pariin kertaan. Aikaisemmista edistysaskeleista huolimatta taitaa olla taas Timpalla sen vuoro, että puumäärä korreloi monimuotoisuuden kanssa. Aiemmin jo muutamaan kertaan oivalsit että niin ei ole, palattiin siten lähtöruutuun. Sillai se nyt sitten taas pyörähti!

L

” puumäärä korreloi monimuotoisuuden kanssa.”

Tuolla suojavyöhyke -ketjussa reva-Leenan kannanotosta saattoi jopa niinkin päätellä, eli mitä puustoisemmat ja kulkukelvottomammat ranta-alueet, sitä monimuotoisempia ne ovat.

Joskus raivataan ja hakataan kaikki ja istutuksen sijaan yritetään tehdä niittyä EU rahalla perinnebiotooppia. Lampaiden syömästä niitystä hyötyy tietystineri lajit kun metsän kasvusta. Väistämätön tapahtuu ja metsistä hyötyvät lajit voittavat ja perinnemaisemasta hyötyvät vähenevät. Sontakärpäset ja pääskyset vähenevät mutta voimalinjojen alle tulee perhosia. En tiedä miten tätä monimuotoisuutta voisi säilyttää, muutos on väistämätön.