Vähän aikaa sitten kuulin kuinka eteläiset lintulajit yleistyvät ja pohjoiset siirtyvät pohjoisempaan.  Tällaista muutosta tapahtuu.  Jos joku lintu tai muu eliö vähenee, mutta toinen tulee tilalle, niin usein puhutaan kuitenkin luontokadosta vaikka kyse on lajien sopeutumisesta uusiin oloihin.

Jos nyt tapahtuisi Keskiajan lämpökauden muuttuminen pieneksi jääkaudeksi, niin todettaisiin maailmanlopun tulevan.  Vaikka silloinkin oli kyse vain erittäin nopeasta ilmastomme muutoksesta.

Luontokato ja biodiversiteetti keräävät vihreästi suuntautuneilta toimittajilta raflaavia otsikoita ilman tarkempaa analyysiä siitä, mitä oikeasti tapahtuu.

Luontokatokeskustelulle ja jatkuvan kasvatuksen hehkuttamiselle on yhteistä se, että yleisöä yritetään saada uskomaan niihin ilman mitään kriittistä ajattelua.   Kukaan urakehityksestään välittävä ei voi niitä kyseenalaistaa.  Luontoasioissa olemme joutuneet totalitaariseen yhteiskuntaan.

Monta vuotta sitten meiltä katosivat räystäspääskyt.  Pari vuotta sitten alkoivat taas pesiä.  Pyörivät kuistin ympärillä. Oli kiva juoda kahvia ja katsella taidokkaita lentäjiä.  Eivät nämä luontoasiat ole suinkaan pelkkää kurjuutta.

Tietysti luonto kuormittuu, kun ihminen sitä hyödyntää, ei talousmetsän puuston kasvuvauhti tätä faktaa muuksi muuta. Ja koska kulutuksen määrä on ollut kasvussa, rasittaa se luontoakin. Itseäni luontokatokeskustelussa harmittaa näiden eriyttäminen. Aktivistit eivät uskalla kyseenalaistaa kulutustottumuksia, koska se kohdistuisi silloin ihan tavallisiin kansalaisiin. Ei näy siis mielenosoitusta automarketin pihalla. Helpompi on kohdistaa kritiikki niitä vastaan, jotka tuottavat meidän kaikkien kuluttamia raaka-aineita ja tuotteita. Tai päättäjiin. Mutta kun esim. energian hinta nousee tavalla, joka vaikuttaa kulutuksen määräänkin, jopa vihreät ovat laatimassa tukipaketteja velkarahalla.

Tässä on tietysti ongelman juurisyy. Kuluttajien syyllistäminen veisi pohjaa toiminnalta, jonka perimmäinen tavoite on haalia valtaa. Syyllistämisen kohteelta sitä ei voi saada.

Hiljattain kerrottiin lentoliikenteen ennätyksistä. Suomalaisetkin matkustavat ulkomaille kuin viimeistä päivää ja vievät maasta säkkikaupalla rahaa pois. Enää ei uutisoida siitä, miten Kiinassa näkyy sinistä taivasta.  Tulisipa pian maailmanlaajuinen korona.

Vastaus Toni Amnellille.

Juuri edellä luettelin jo suurimman osan luontotyypeistä ja niillä esiintyvät 2350 uhanalaista lajia, jotka ovat hakkuiden ulkopuolella ja suojeltuina. Mitä niille pitäisi tehdä kun ovat jo luonnon hellässä huomassa. Tosiasia niiden osalta on etteivät koskaan tule runsastumaan tästään. Luonto on ainoa este.
Naurettavinta kangasmetsien luontoptyypeissä (lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat, kuivahkot kankaat ja kuivat kankaat) on, että niiden uhanalaistumisen tärkein syy on lahopuun vähyys, jonka todistaa huuhaaksi jo lahopuulajien täydellinen menestyminen Suomen metsissä (95% on elinvoimaisia) jo tälläkin lahopuumäärällä alle 5 m3/ha. Toinen uhanalaistumisen syy on kuloalueiden väheneminen. Tsiisus sentään, pitäisikö metsäpaloille säätää sammutuskielto.
Hömötiasen ongelma ei ole metsätalous tai vanhojen metsien puute, vaan luonnon oma laki eli vahvempi voittaa, sillä sinitiainen ja talitiainen ja pesärosvo käpytikka ovat runsastuneet ja aiheuttaneet hömötiainen alamäen. Kaiken kaikkiaan tiaisilla Suomen luonnossa menee nyt paremmin kuin koskaan, joka todistaa sitä mitä tutkimuksetkin. Suomen luonnon monimuotoisuus on maailman paras.

Samoin se herättää huolta, että ekosysteemit samankaltaistuvat kun monenlaisiin ympäristöihin sopeutuvat yleislajit yleistyvät.

Mihin perustat väitteesi, että ekosysteemit samankaltaistuvat.  Minun silmissäni metsissä on paljon enemmän erilaisia ekosysteemejä kuin nuoruudessani 70-80 vuotta sitten.

Niityt ja kedot ovat hävinneet ja muuttuneet metsäekosysteemeiksi, mutta kyseessä on maa- ei metsätalouden vaikutus.

A.Jalkanen toteaa: ”Yksi tosiuskovaisten ryhmä vannoo jk:n nimeen. Toinen ryhmä taas ei usko luontokatoon. Tai jos sellaista onkin, niin ei siitä ainakaan mitään haittaa ole.” ja on oikeassa.

Itse en tykkää käsitteestä ”luontokato”. Pitäisi lopettaa käsitteen käyttö, se johtaa helposti harhaan. Esim. tarkoitaako se luonnon katoamista, miten satunnainen cityluontoilija sen voi ymmärtää.

Ei luonto mihinkään katoa – muuntuu kyllä jatkuvasti. Epäilen, että asfalttitiekin kuuluu luontoon.

Vissiin sillä tarkoitetaan, että jonkun luonnontuhon tai ihmisen huonon käytöksen vuoksi lajisto köyhtyy tai luonto muuten kärsii. Toisaalta ihminenkin on luontoa vaikka vesivessaa käyttääkin.