Sarjassa aivan järjettömiä arvioita uhanalaisista lajeista.

https://yle.fi/a/3-10677907

https://laji.fi/taxon/MX.237117/occurrence

Ylemmässä linkissä on otettu Peikonmalja esimerkiksi, miksi vanhoja metsiä ja lahopuuta pitäsi olla enemmän. Lajitietokeskus keroo Peikonmajan kasvupaikaksi  Sipoonkorven Kansallispuiston, josta vuonna 2011 1 havainto, 2012 2 havaintoa, 2013 1 havanto ja sitten seuraava havainto vasta 10 vuoden päästä 2023 1 havainto.

Lajitietokeskuksen mukaan uhanalaisuuteen johtaneet syyt: Metsien uudistamis ja hoitotoimet, vanhojen metsien väheneminen ja lahopuun väheneminen.

Ylemmästä linkistä: Viimeisimmän lajien uhanalaisarvion mukaan suurin syy ja uhka lajeille on metsien käyttö – pitkälti tällä hetkellä ennätystasolla olevat hakkuut.

Kun Peikonmaljasta Suomessa ei ole havaintoja muualta kuin Sipoonkorven Kansallispuistosta, niin mitä tekemistä sen uhanalaisuudelle ovat olleet aukkohakkuut ja niiden uudistaminen? Onko sellaisia tehty Sipoonkorvessa? Lisäksi uhanalaisarvio on noussut 10 vuoden takaisesta arviosta äärimmäisen uhanalaisesta (CR) 2010 nyt 2019 erittäin uhanalaiseen (EN). Luulisi että olisi käynyt päin vastoin.

Oikea arvio on, että Peikonmalja on luonnostaan pienen popun laji, jolla on suuret kannan vaihtelut ja voi siksi välillä kadotakin ja löydetään taas uudestaan, kun jostain tuntemattomasta syystä runsastuu sen verran. Mahdoton laji auttaa vanhoja metsiä ja lahopuuta lisäämällä, kun Sipoonkorven vanhat metsätkään eivät auttaneet.

Jannen mukaan 100 m3/ha on tavallinen määrä lahopuuta etelässä. EU edellyttää tieteeseen perustuvia kriteereitä ja luontokadon pysäyttämistä.

”Ympäristöministeriö pitää vanhan metsän rajana kymmentä prosenttia tai kahtakymmentä kuutiota lahopuuta hehtaarilla.”

”Maa- ja metsätalousministeriö taas vaatisi moninkertaisen määrän, jopa 50 kuutiota lahopuuta hehtaarilta Etelä-Suomen kuusi- ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Etelän mäntymetsissä raja olisi 40 kuutiota. Pohjoisimmassa Lapissa lahopuuta taas pitäisi olla 20 kuutiota hehtaarilla.”

Nyt täytyisi päättää, missä suuruusluokissa liikutaan lahopuukeskustelussa.

”Esimerkiksi vuonna 1982 suojellussa Isojärven kansallispuistossa Kuhmoisissa on laskettu 30 kuutiota lahopuuta hehtaarilla alueella, jolla puusto on 150-vuotiasta.”

https://yle.fi/a/74-20087923

YM esittää, että pinta-alaa pitäisi olla vähintään 4 ha. Jos itsellä on 3 ha ja naapurilla tähän kuvioon rajautuen 2 ha, täyttyykö vaatimus?

”Jannen mukaan 100 m3/ha on tavallinen määrä lahopuuta etelässä. EU edellyttää tieteeseen perustuvia kriteereitä ja luontokadon pysäyttämistä.”

Janne siis väitti Radio Suomen Päivä-lähetyksessä että Suomessa on ollut keskimäärin 100m3 lahopuuta jokaisella metsähehtaarilla ja ”me” olemme tästä resurssista hävittäneet 95% eli jäljellä on keskimäärin 5m3/ha.Naistoimittaja kauhisteli että tuo on iso luku (95%).

Seurasin viime viikolla kolmena päivänä pihassani hömötiaisparin pesän kovertamista.

Pariskunta kaivoi koloa vuorotellen. Toinen odotteli ihan lähioksilla, vain 1-5 m päässä kololta. Linnut vaihtoivat vuoroa noin 0,5-1 min välein. Ihmettelin tätä. Pian syy selvisi. Sinitiainen alkoi hätistellä hömötiaisia, ja vähän väliä kaksi hömötiaista lensi karkuun pitkin oksistoja sinitiainen perässä. Kolmantena päivänä hömötiaisia ei enää näkynyt. Paikalla oli vain sinitiainen.

Sinitiainen on runsastunut moninkertaisesti viimeisten vuosikymmenten aikana, erityisesti Etelä-Suomessa, ja levittäytynyt pohjoiseen. Tätä ilmeistä syytä hömötiaisen vähenemiseen, erityisesti etelästä alkaen, ei ole pidetty merkittävänä. Tapaus tuskin on ainutkertainen, ja todennäköisesti tämä on ilmeisin syy hömötiaiskantojen vähenemiseen. Varsinkin kun lahopuunkin määrä on lisääntynyt.