…että tekopökkelöitä ei muka tehdä. Jos sinun palstoillesi ei niitä ole ilmaantunut ,suosittelen vaihtamaan ammattitaitoisempaan yrittäjään tai myymään puut ympäristöstä välittävälle ostajalle.

Hesarissa taas juttua luontokadosta Ilari Sääksjärvi kumppaneineen on tehtaillut julkilausuman.  Tässä meikäläisen kommentti:

Nykyään näytetään pidettävän monimuotoisuuden kannalta tärkeimpinä lahottajasieniä. Kummallista, sillä eivät ne lisää mitään monimuotoisuutta. Ainostaan muuttavat kuolleen puun takaisin hiilidioksidiksi ja vedeksi, joista puu fotosynteesissä muodostui. Nämä sienet ovat siis eräänlaisia jätteenpolttolaitoksia ja tietysti tarpeen, muuta puut eivät ole sieniä varten vaan sienet siis sitä varten, että ettei kaikki biomassa kertyisi maan päälle kuten tapahtui kivihiilikaudella.

Luke on uutisoinut hyvistä mustikkasadoista, minkä jokainen marjastajakin on havainnut. Metsistämme löytyy siis runsaasti pölyttäjiä. Ansio tästä kuuluu harjoittamallemme avohakkuisiin perustuvalle metsätaloudelle, koska hakkuuaukoissa on koko kesän kukkivia kasveja. Olen ymmärtänyt, että Sääksjärvi ja kumppanit haluaisivat metsissämme harjoitettavan jatkuvaa kasvatusta. Tämä peitteinen kasvatustyyli on on omiaan hävittämään metsistä kukkivat kasvit ja siis myös pölyttäjät. Kummallista, että tätä kuitenkin ponnekkaasti halutaan.

Luonnossa on aina tapahtunut ja aina tulee tapahtumaan muutoksia. Ilmasto vaikuttaa, kasvien välinen kilpailu vaikuttaa, erilaiset tuhot vaikuttavat ja sattuma. Luonto on jatkuvassa hitaasti etenevässä kaaostilassa. Tämä olisi hyvä tunnistaa. Suomen luonnossa on tietysti myös erilaisia harvalukuisia eliöitä. Näitä uhkaa ennen kaikkea luonto itse. Vahvemmat voittavat. On siis väärin arvioida luontomme tilaa näiden täällä esiintymisalueensa äärilaidalla olevien erittäin harvinaisten eliöiden perusteella, kuten tunnutaan tehtävän.

Luonnon tilaa tulee arvioida sen uusiintumiskyvyn perusteella. Hyvin hoidetut talousmetsämme uudistuvat erinomaisesti. Niistä löytyy elinmahdollisuuksia niin aukkojen kuin varttuneiden metsien lajeille. Löytyy aivan tarpeeksi ”pureksittavaa” lahottajasienillekin. Parasta ilmastonhoitoa on käyttää fotosynteesin tuottama puu tuottamaan lämpöä tai raaka-aineeksi. Ei lahoamaan tarkoituksettomiksi hiililähteiksi metsiin.

<p><p><p>Kyllähän Timppa on aina asiaa kirjoittanut, mutta nyt hän tiivisti koko metsätalouden nykytilan ja tulevaisuuden yhdelle sivulle. Kiitos Timppa!</p></p></p><p>Terveisin: Korpituvan Taneli </p>

Annelilla hyvä kirjoitus, Timpan osalta pariin asiaan haluan puuttua.

Poimintahakattuun metsään pääsee valoa, joten kenttäkerroksen kasvilajistokin on monipuolinen. Tietenkään aukon kaltaista horsmamerta ei metsään synny, mutta eipä sellaisia nykyistä määrää ole luonnollisessa luonnossakaan. Poimintahakkuiden yleistyminen ei siis ole realistinen uhka pölyttämisen näkökulmasta.

Luonto on hitaassa muutoksessa, mutta metsätalous ei edusta metsien hidasta muutosta.

Glalta hyvä tarkennus. Puuntuottaminen ei tosiaan ole luonnon luonnollista muuttumista.

Maitohorsman vanha kansankielinen nimi on palokukka. Se on ensimmäisiä kasveja jotka saapuivat kuloalueille. Saa nähdä milloin lupiini valtaa horsman kasvupaikat. Muutamia tienvarsien uudistusaloja on kyseinen vieraslaji jo vallannut.