Lahopuun määristä varmaan luin jo aiemmin samaa julkaisua, mutta kertaus ei ole pahitteeksi: Mönkkönen ym. 2022. Taulukossa 2 kerrotaan että luonnontilaisten metsien vertailuarvo lahopuun määrälle (kuutiometriä per hehtaari) olisi 110 etelässä ja 50 pohjoisessa. 1750-luvulla määrät olisivat huvenneet jo noin 27 kuutiometriin etelässä ja 38 kuutiometriin pohjoisessa. Jotta päästäisiin keskimäärin sataan kuutiometriin ajan ja paikan yli, ainakin joissain paikoin on aina täytynyt olla todella paljon lahopuuta.

”Under natural reference conditions, dead wood volumes are >90 m3/ha on average, with higher values in the south than in the north of Finland. By the 1750s in Southern Finland, dead wood volume had decreased considerably, and somewhat also declined in the north.

Current dead wood volume in the south is <5% of the natural reference value. In the north, the decline is more recent and effectively started in the 20th century, with current volume being 15% of the dead wood volume relative to the natural reference value.”

More wood but less biodiversity in forests in Finland: a historical evaluation. Available from: https://www.researchgate.net/publication/361661015_More_wood_but_less_biodiversity_in_forests_in_Finland_a_historical_evaluation.

Aivan.

Etelä-Suomen metsät olivat Pienen jääkauden aikana ihan muuta kuin nykyiset, kun ilmasto oli 2 ..3 astetta kylmempi ja hiilidioksidia oli vain 280 ppm. Pitäisikö niistä käydä mallia hakemassa nykyisestä Lapista.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009961799.html

Tämä ”luonnontilainen metsä” on jonkinlainen tutkijoiden keskenään sopima ideaali tilanne jollaista ei voida todistaa edes koskaan olleen Suomen metsissä.Siihen vertaamalla saadaan luonnon tilanne näyttämään todella huonolta ja kaikki monimuotoisuuden parantamiseksi tehdyt toimenpiteet näyttämään mitättömiltä.

Tämmöinen utopiavertailukohta tarvitaan koska jos vertailtaisiin esim. sadan vuoden takaiseen tilanteeseen niin esim. lahopuumäärät eivät näyttäisikään niin huonolta.

On myös muistettava että tämä luonnon monimuotoisuus on välillä (300-vuotta ?)kerinnyt jo sopeutua (evoluutio) lahopuun vähäisyyteen eli se on ollut vallitseva tilanne.Kun /jos me nyt yritämme päästä tähän  luonnonmukaisen metsän illuusioon niin yritämme siinä taas muuttaa evoluution suuntaa ja samalla huononnamme hiilinieluja joka taas vaikuttaa ilmaston muutokseen ja joka taas vaikuttaa lajiston kehitykseen…

Tämä luonnon museoiminen muuttuvassa ilmastossa on toivoton ja kallis tehtävä.Emme näytä edes tietävän lämpenevätkö vai kylmenevätkö talvet tästä eteenpäin.

<p>”eli”</p><p>Rane on liittynyt pettämättömän logiikan joukkoihin Kurkon seuraksi, kiva.</p><p>Glalta voisi sen sijaan edellyttää pientä älyllistä haastetta. Metsä on metsä ja pelto on pelto. </p>

Epäilen kyllä Petkeles nimimerkin koulutustaustaa kun faktoja ei löydy. Yleensä vain katkeroitunutta ivaa.

1750 luvulla metsiin vaikutti voimakkaasti katkeaminen ja jokivarsissa myös tervanpoltto. Joten voisi olettaa että jonkin verran nuorta metsää ja koivikkoja oli. Kaskea viljeltiin vain muutama vuosi kerrallaan, jonka jälkeen se koivikkona toimi riistapeltona.