Nostokoukku perusteli kuusettumista hintakehityksellä ja omilla ratkaisuillaan. Tuohan on yksiselitteisesti hyvin suppea näkökulma. Kukaan ei tiedä puulajien hakkuuajankohdan hintasuhteita uudistamisvaiheessa. Muistaakseni aikaisemmin Nostokoukku viittasi alhaisella hirvikannalla n. vuoden 2007 ajankohtaan. Tuolloin hirviä oli n. 115 000 eli aiheutti suuren riskin mänty- ja koivutaimikoille.

Oma näkemys kuusen suosiosta perustuukin tuhoriskiin. Edelleen riski on täällä suuri. Kun juttelee paikallisten metsäammattilaisten kanssa lahokuusikon uudistamisvaihtoehdoista, hirvituhoriski nousee ensimmäisenä keskustelun aiheeksi. Samaa kirjoitellaan lehdissä, joten on typerää sivuuttaa hirvien rooli puulajivalinnoissa. Tähän ei vaikuta se, että toistelee omaa mantraa puulajien valintaperusteista näissä keskusteluissa.

Itse olen suosinut uudistamisessa mäntyä ja koivua. Tuhoja on ollut vain vähän ahkeran Tricon käytön seurauksena. Kustannuksia tuosta on aiheutunut sitäkin enemmän.

GLA:Sanotaan kyllä, että riistan ruokintapaikka lisää vahinkoja parin kilsan säteellä, kun eläinten määrä alueella lisääntyy.

Tuo nyt ei pidä paikkansa. Joka näin toteaa ei tiedä hirvien käyttätymisestä mitään. Vhp:n osalta en asiaa tunne. Meillä on useita vhp:n ruokintapaikkoja eikä kukaan ole todennut että metsätuhot olisivat lisääntyneet niiden lähellä. Tosin meillä peuroja ei olekkaan paljon mitään.  Pari kymmentä elukkaa koko seuran alueella.

Gla on varmaan oikeassa siinä, että näkökulmani on hyvinkin suppea. Se perustuu vain työalueeni 33 500 hehtaariin ja muutaman työkaverin, jotka tekivät töitä saman kokoisilla alueilla, kanssa käytyihin keskusteluihin aiheesta. Omalla alueellani ei taida olla ainoatakaan metsäkuviota jolla en ole urani aikana käynyt. Pahoja hirvituhoja olen tavannut kolmella kuviolla. Ne ovat syrjäisiä alle hehtaarin kuvioita, joilla istutuksessa väärän puulajivalinnan seurauksena yritettiin kasvattaa tilalle luontaisesti syntyneestä männystä ja koivusta taimikko ettei kuvioita olisi tarvinnut uudelleen muokata. Noilla pöheikköitymään päässeillä kuvioilla kyllä luontaisesti syntyneet männyt ja suuri osa koivuista meni säpäleiksi. Hirvitiheys talviaikaan alueella on vaihdellut huippuvuosien yli kuudesta nykyiseen 2,5:een. Olen toistellut, tunnustettakoon, omaa mantraani kokemuksistani, mutta samaan syntiin on saattanut sortua myös vastapuoli, ja vielä vähän suuremmalla joukolla.

Ihan uutta tietoa poroista. Lähde: Suomen Luontopaneelin julkaisu soiden ennallistamisesta. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/551091

”Soiden merkitys poron laidunalueille perustuu siihen, että vasat saavuttavat teuraspainonsa pääosin soilta saatavasta ravinnosta (Nyström ym. 2013). Luonnontilaisilla soilla eläviä poroja ei tarvitse myöskään kesällä ruokkia, paimentaa eikä tarhata. Luonnontilaiset rehevät suot ovatkin poron tärkein kesälaidunalue, jonka määrää ja laatua ojitukset ja turvetuotanto ovat merkittävästi heikentäneet.

Porojen tärkeät ravintokasvit keväällä ja kesällä ovat esimerkiksi tupasvilla ja raate (Nyström ym. 2013), jotka
palautuvat ennallistetulle alueelle nopeasti. Erityisesti rehevien metsäojitettujen soiden ennallistaminen voi
palauttaa poron kesälaidunalueita, ja siitä syystä ennallistaminen katsottiin poronhoitajien mielestä suosituimmaksi soiden käyttövaihtoehdoksi Pohjois-Pohjanmaalla tehdyssä haastattelututkimuksessa (Nyström ym.
2013). Ennallistamisen hyötynä on myös maiseman yhtenäistyminen, sillä ojat ja tiheä puusto vaikeuttavat
kulkemista ja porotokkien kuljettamista erotusaitoihin.

Myös suonpohjien jälkikäytöllä on suuri merkitys poroelinkeinolle. Paras jälkikäyttömuoto on poronhoitajien
mielestä soiden vesitys, eli kosteikon ja lintujärven rakentaminen tai soistaminen, koska toimenpiteiden
jälkeen suolle alkaa ilmaantua porolle mieluisaa kasvillisuutta (Nyström ym. 2013). Suonpohjien vesityksen on
todettu palauttavan porot takaisin alueelle niin hyvin, että ennallistetuille alueille on alettu rakentaa kesä-
merkkuupaikkoja. Uusin keino parantaa suonpohjien merkitystä poronhoidolle on lisätä poron ravintokasvien
aktiivisen kylvön ja istutuksen keinoin (Tarvainen ym. 2018).”

Hyviä perusteluja miksi huonosti tuottavat suot pitäisi ennallistaa.