Tiekarttaseminaari

Paula Horne: maanomistajakysely vahvisti että luontotyö kiinnostaa ja toimia tehdään jo, mutta pakottaminen ei kannusta, vapaaehtoisuus ja tuet kannustavat.

Jari Hynynen esitteli skenaariot joissa vertailussa PEFC-metsäsertifioinnin mukaiset ohjeet ja monimuotoisuusskenaarioita. Kohentavien skenaarioiden hinta ei ole pieni.

Markus Nissinen vastasi epäilyyn suurista kustannuksista: jos hoidetaan metsien pienialaiset lehdot ja paahderinteet kuntoon, autetaan jo puolta metsien uhanalaisista lajeista. Kohdennetaan esimerkiksi säästöpuut parhaisiin kohtiin. Vapaaehtoisuus on tärkeää toiminnan hyväksyttävyyden turvaamiseksi.

Matti Koivula listasi tutkimusperusteisia määriä muun muassa säästöpuiden, lahopuiden ja palaneen puun tavoitetasoiksi. Mikä on uhanalaisten lajien vaatima kynnysarvo? Tutkimus asiasta perustuu lajien määrän kertymäfunktioihin suhteessa lahopuun määrään, ja niiden lähtöaineistona ovat runsaslahopuustoisten kohteiden inventoinnit.

Tiekartassa on pyrkimys 10 – 20 m3 lahopuukuutiometrin keskimääräiseen tasoon per hehtaari. Luontainen lahopuun määrän vaihtelu on 20 – 150 m3 per hehtaari.

Koivula vastasi lahopuun määrää koskevaan kysymykseen, että tässäkin asiassa keskittäminen kannattaa: jätetään isompi määrä lahopuuta metsiin, joissa olisi luontaisestikin paljon lahopuuta, niin hyöty niistä on paljon suurempi ja lajiston negatiivinen kehitys voidaan pysäyttää.

Olisiko Kurki mahdollisuuksien rajoissa että olisit väärässä luontokatoanalyysissäsi? Musta joutsen? Eikö kuitenkin kannattaisi kokeilla sitä luontokadon torjunnan tiekarttaa, josta melkein kaikki muut puhuvat (paitsi muutamat nimimerkit täällä)?

Luontokato on vakava uhka taloudelle. Taloutemma on täysin riippuvainen luonnosta. Monimuotoisuus köyhtyy ekosysteemien raivaamisesta ihmisen käyttöön. Monimuotoisuus köyhtyy avohakkuuseen perustuvasta metsänhoidosta.

Kaikki lauseita joita johtavat poliitikot, luontoväki ja talousviisaat lausuvat paneelikeskusteluissa ja tiekarttatilaisuuksissa. Onko metsänomistajan syytä huolestua yhä kasvavien vaatimusten vuoksi? Ei tippaakaan. Korulauseet unohtuvat juhlasalin ulkopuolella ja rahan mahti syrjäyttää muut tavoitteet ja kauniit puheet. Puuta myydään, korjataan ja jalostetaan jatkossakin pääosin entiseen tapaan. Määrät hieman vaihtelevat suhdanteiden mukaan, mutta näin on tehty sata vuotta ja tehdään edelleen. Siitä pitävät raha ja vuoristoneuvokset huolen. Valta on yhä vahvemmin siellä missä raha on, mitä kurjempia aikoja eletään, sitä tiukemmin valta sinne majoittuu. Metsäväen kitkerät kirjoitukset, pelot ja uhkakuvien maalailu ovat oman tärkeyden korostamista, kukapa se kissin hännän nostaisi jos ei kissi itse.

AARRE-lehti

””Kortesjärvi: Suomalaisen metsän ekosysteemi ei tarvitse lisäsuojelua. Metsäluonto ei ole romahtamassa.

Keskustelussa luontokato nostetaan ilmastomuutoksen rinnalle yhtä hälyttäväksi uhkaksi, joka pitää ratkaista nopeasti. Annetaan mielikuva, että monimuotoisuuden heikkeneminen voi johtaa ekosysteemin romahtamiseen. Kirjoittaa Aarteen kolumnisti Petri Kortesjärvi.

Suomalaisen metsän ekosysteemi ei tarvitse lisäsuojelua romahtamisen estämiseksi yksinkertaisesti siksi, että romahdusta ei ole tulossa, ei ainakaan metsätalouden seurauksena.

Ilmastonmuutos sen sijaan on konkreettinen uhka paitsi metsätaloudelle, myös metsäluonnon monimuotoisuudelle.

Hakkuiden vähentäminen ja aktiivisesta metsänhoidosta toipuminen eivät ole tehokkaita keinoja parantaa metsiemme kykyä sopeutua ilmastomuutokseen, päinvastoin. Tärkeintä on kuitenkin jatkaa metsätaloutta niin, että metsät pysyvät mahdollisimman hyväkasvuisina ja terveinä.””

– Kaikki edellinen on lainattua tekstiä, johon kannattaa tutustua AARRE-lehden sivuilta. Jos Kortesjärvi puhuu asiaa, niin…

–  –  –  –  Luontopaneleissa pitäisikin keskittyä enemmän ilmastomuutoksen torjuntaan muilla keinoilla, kuin metsien lisäsuojelulla ja hakkuiden rajoittamisella.

Esim. lähinnä liian runsaan hirvikannan aiheuttama etelä-Suomen metsien jo pitkään jatkunut kuusettuminen johtaa, ilmaston edelleen lämmetessä, lisääntyviin hyönteis- ym. tuhoihin. Myös metsien lisäkasvu heikkenee ja metsistä kehittyy enemmän päästölähteitä. Se heikentää metsien monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään.

Hirvet eivät aiheuta kuusettumista. Tämä vanha virsi kertosäkeineen joutaisi jo lopettaa.