Seminaari ekologisesta kompensaatiosta (jos näkyy, tulee tallennekin):

https://videonet.fi/ym/20240117/

Etkö Rane tunnista tai tunnusta luontokatoa? Aiemmin totesimme että kaikki muu toiminta ei voi olla alisteista ilmastonmuutoksen torjunnalle vaan muitakin tavoitteita on huomioitava.

Tuossa Minna Pekkosen esityksessä mainittiin kaksi esimerkkiä, eli voimaloiden rakentaminen ja asuntojen rakentaminen taajamissa mahdollisina kompensaatiokohteina. Molemmat todennäköisesti toteutuisivat ilman kompensointiakin, mutta jos kompensoidaan saadaan hankkeen haittoja vähennettyä. Metsäkadon kompensaatio voisi olla esimerkiksi metsittäminen toisaalla, eli hiilinielu ei vähenisi niin paljon kuin ilman kompensaatiota.

Luin jostain että EU:n sääntely on menossa siihen suuntaan, että rahoituslaitokset edellyttävät tätä toimintaa rahoittamiltaan hankkeilta. Sampo Pihlainen: yritykset ovat tunnistaneet luonto- ja ilmastoriskit. Muutokset vaikuttavat ekosysteemipalvelujen tuotantoon ja suuri osa yritystoiminnasta perustuu niihin. Haitat voivat vaikuttaa yritykselle myönnettävän lainan hintaan. Julkinen valta on myös tunnistanut haitat ja on alkanut toteuttaa sääntelyä. Tästä syntyy yrityksille paine toimia asiassa eli kompensaation kysyntä.

Metsänomistajat ovat tässä saamapuolella, eli tuloja voi saada jostain muustakin kuin puun myynnistä.

Riku Lumiaro, tilaisuuden juontaja, huomautti että iso osa ekologisesta kompensaatiosta jää huomaamatta ja tilastoimatta eli luontohaitan välttäminen. Esimerkiksi metsäsertifioinnin positiivinen vaikutus perustuu suurelta osin siihen että vältetään luontohaittoja. Jos haittoja jää huomioimatta, niin jää huomioimatta myös hyötyjä eli positiivisia toimia.

Kello 10 Timo Lehesvirta, Metsä Group. Kello 10:30 Marko Mäki-Hakola, MTK.

*

Kommentti Jyväskylän seurakunnan avohakkuisiin:

”Onko avohakkuu haitallista metsien käytön kestävyydelle? Tässä tulee muistaa ekologian lisäksi taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.

Avohakkuu tuntuu rajulta toimenpiteeltä juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä kun se tehdään. Laajemmalla maisematasolla ja pitemmällä aikavälillä tarkastellen kuva muuttuu. Maapallonlaajuisesti tarkastellen kuva muuttuu entistä varmemmaksi: avohakkuu ja metsänuudistaminen on hyvin monessa tapauksessa metsävaroja lisäävä ja turvaava menettely.

Metsälehden lukijoiden kanssa laaditun yhteenvedon asiasta voi lukea blogistani (linkki editoitu):

https://metsanomistaja.blogspot.com/2022/10/miksi-avohakkuita-tarvitaan.html

Kiitos Timppa tiedosta, tällä linkillä ainakin pääsee ja julkaisun päivämäärä on 18. lokakuuta 2022. Linkki uutisen sivulla näyttäisi toimivan ja korjasin myös suoran linkin edellä.

https://metsanomistaja.blogspot.com/

”Etkö Rane tunnista tai tunnusta luontokatoa?”

Tunnustan ilmastonmuutoksen.Suomessa luontokato taas johtuu,kuten täällä esim.Kurki on todennut,siitä että monet lajit elävät äärirajoillaan ja ovat myös riippuvaisia ihmisten aikoinaan ylläpitämistä elinympäristöistä,mm niityt.Näiden ylläpito vaatii ihmisen askartelua,esim.niitto,ja ei se silloin ole enää luonnonmukaista jos luonto itse ei lajia elätä.

Tämä monimuotoisuuden ylläpito siinä mielessä että pitäisi väkisellä pitää joitain harvinaisia lajeja hengissä tarkoittaa sitä että pyritään pysäyttämään lajien evoluutio.Evoluutio on aina ollut sitä että kun maapallon olosuhteet muuttuvat niin että ne lajien geneettiset muunnokset jotka soveltuvat uusiin olosuhteisiin ovat menestyneet ja ne jotka eivät enää ole soveltuneet ,ovat hävinneet.

Jostain syystä luontoväki pyrkii väkisellä estämään evoluutiota.Esimerkiksi ns.vieraslajien leviäminen on evoluutiota.Vieraslajit vain soveltuvat paremmin olosuhteisiimme ja valloittavat elintilaa alkuperäisiltä lajeilta.

Evoluution selityksissä sanotaan mm. että evoluutioprosessit tuottavat monimuotoisuutta mutta unohdetaan mainita että ne myös pienentävät sitä hävittämällä huonommin pärjääviä lajeja.

Erittäin hyvää pohdintaa Ranella. Kuten on moneen kertaan käsitelty, osa lajeista todella on meillä alueensa äärirajoilla ja osa on perinneympäristöjen lajeja. Nämä eivät ole mielestäni niin olennaisia kuin meidän peruslajistoomme kuuluvat osat kuten hömötiainen.

Ei ole varmaan selkeää ja yksiselitteistä vastausta siihen kysymykseen mitkä lajit ja elinympäristöt ja missä laajuudessa olisi hyvä säilyttää. Punaiset kirjat ja biodiversiteettistrategian tavoitteet antavat yhden asiantuntijavastauksen. En usko että luontoväki tavoittelee evoluution pysäyttämistä, koska se ei ole mahdollista.

Varmaan olet Rane lukenut Metsämakasiinista kirjoitukseni jossa aihetta käsiteltiin otsikolla ”Tulevaisuuden ennakointia metsätaloudessa” (blogissa):

”Nyt syntyvien puiden elinaikana ilmasto tulee muuttumaan nopeasti, samoin kuin puiden kasvua uhkaavat riskit ja niiden todennäköisyydet. Uskomme, että tulevassa ilmastossa keskeiset ekosysteemien toiminnallisuudet säilyvät sitä todennäköisemmin, mitä monipuolisempi metsäluontomme on: mitä enemmän on yksilöiden, lajien ja luontotyyppien vaihtelua. Evoluutiolla eli lajien sopeutumiskehityksellä on silloin paremmat toimintaedellytykset. Hyvä suojelualueverkosto ylläpitää lajien monimuotoisuutta ja mahdollistaa siirtymisen kohti pohjoista. Tulokaslajit voivat olla myös hyödyllisiä. Lajien siirtymistä voidaan auttaa.”