”Monimuotoisuuden kannalta aukoista kovin puute, no ei.”

Panu Halme ja Aleksi Nirhamo eivät väittäneet että aukoista olisi kovin puute vaan että ne lisäävät luonnonmetsien monimuotoisuutta ja että luonnonmetsistä muodostuu syntyvien aukkojen takia eri ikäistä( aukkoa,taimikkoa,nuorta metsää),mosaiikkimaista metsää.Siis ihan luonnostaan,ilman ihmisen vaikutusta.

Uskon, ettei metsätalous luonnon monimuotoisuutta paranna, vaan heikentää. Muutokset ovat niin nopeita, ettei evoluution muokkaama järjestelmä pysy kyydissä.

Kysymykseen monimuotoisuudesta pitääkin aina kytkeä raaka-aineiden tarve. Jos metsätalous on huono asia, mikä on vaihtoehto, jossa raaka-aineiden saatavuus ja luontoarvot ovat tasapainossa. Valitettavasti luontoväki olettaa, että kaikki tarpeellinen tulee kauppoihin taivaasta ja ellei tule, kulutusta pitää vähentää. Tietenkään keinoja kulutuksen vähentämiseen ei esitellä.

Kulutus tulee nousemaan maapallolla vielä pitkään, koska on paljon nuoria joiden tarvitsee kokea maailma ja he elävät pitkään. Sen sijaan syntyvyys on tasoittumassa ja ennustetaankin, että vuoteen 2100 mennessä väkiluku alkaisi selvästi laskea, kun suurimmassa osassa maita hedelmällisyys laskee alle kahden lapsen per nainen.

Se on muuten Tomperi fertiliteetti, jos hedelmällisyyttä tarkoitit.

AJ kommentti HS.fi.

Kyllä: olisi hyvä tavoite käyttää puuta enemmän pitkäkestoisiin tuotteisiin. Se lisäisi myös maamme laskennallista puutuotteiden hiilinielua.

Monesti tarjotaan avohakkuille vaihtoehdoksi hakkaamattomuutta tai jatkuvapeitteistä kasvatusta, kun surraan yhden metsikön avohakkuussa katoavia hiilivarastoja. Laajemmalla eli aluetasolla tarkasteltuna metsä ei kuitenkaan ole halkoliiteri, josta otettu puu vähentää varastoa pysyvästi. Metsä on elävä organismi jonka kasvu on suurimmillaan keski-iässä.

Jos nyt luopuisimme avohakkuista tai siirtyisimme laajasti jatkuvaan kasvatukseen, pitemmällä aikavälillä metsien kasvu alkaisi taantua, koska jatkuvapeitteisten metsien vuotuinen keskikasvu on selvästi pienempi. Tämä vaikeuttaisi sekä hiilinielu- että taloustavoitteiden saavuttamista, ja monia muitakin haittoja seuraisi kuten juurikäävän torjunnan vaikeutuminen.

Kuten Toni Amnellin kanssa on monesti keskusteltu, saatettaisiin saavuttaa melko hyvä kompromissi metsien eri tavoitteiden ja hyötyjen suhteen, jos jokaisessa maakunnassa olisi Suomen Luontopaneelin ehdottama määrä metsämaan pinta-alasta suojeltua (10 %), osittain suojeltua (20 %) ja talousmetsää (70 %). Tiukasti suojeltu ala sisältäisi arvokkaimmat luontotyypit ja vanhat metsät, osittain suojeltu kaiken rajoitetun metsänkäsittelyn piirissä olevan ja loput normaalin metsänhoidon. Lisäksi tarvitaan luonnonhoitoa ja ennallistamista.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010085112.html