Ymmärrän, että ajatus viherkäytävistä on hieno. Sitä en ymmärrä, miten tällaisen verkoston luominen onnistuisi ilman maanomistajien oikeuksien loukkaamista. Kuka päättäisi ja millä perusteella, että minun tiloistani nämä osat rauhoitetaan viherkäytäviksi ja naapurilla sama juttu? Jonkun täytyy ne suunnitella ja sopia maanomistajien kanssa. Olisiko suunnittelijalla oikeus määrätä vai olisiko se vapaaehtoista? Mieluummin jatkan metsätaloutta kuin otan suojelukorvauksen ja annan päätösvallan muille.

Etelässä metsät on peltojen ympäröiminä. Jos sinne käytäviä aletaan tehdä, puhutaan merkittävästä talousmetsien pirstoutumisesta. Tämä siis saataisiin aikaan hallintokustannuksia kasvattamalla maassa, joka velkaantuu ennätystahtia talouden kasvun ollessa nollaa tai miinusmerkkistä.

Jatkaa vaan sillä ”mosaiikkia tarvitaan” ja ”vanha metsä on kuoleman kultti” -linjalla, niin yhteiskunnallinen hyväksyttävyys kasvaa silmissä (kuten se istutettu aukkokin).

Oliko se timpan tiivistelmä niin että kun puumäärä on kunnossa niin kaikki muukin on kunnossa.

Timpasta ja vessistä tarvittaisiin mielikuva-analyysi, jos joku jaksaisi kirjoittaa. Saataisiin makeutta joulunaikaan.

Hanna

Timpan tiivistelmä on, jos uutta metsää syntyy, niin  kaikki on  hyvin.  Tästä nimittäin seuraa, että metsän elämä jatkuu eikä tapahdu mitään sukupuuttoa.  Ihan kuten ihmisilläkin.  Kun  katsoo joitain taaperoita, niin  näkee, että suku jatkuu.

Aika vähän hauskuutta meikäläisestä tosikosta saisi joulunpyhiksi.

AJ: ”Mitenkähän saisi avohakkuiden demonisoinnin loppumaan?”

Minusta paras tapa olisi laittaa faktat pöytään ja lopetttaa turhia toiveita nostattava puuhastelu jk-metsähoidon parissa.

Kunpa joku vakavasti otettava lähde kertoisi ensin, paljonko me kaikki kulutamme raaka-aineita sekä paljonko niistä on uusiutuvia ja uusiutumattomia. Sitten todettaisiin, että uusiutuvien käyttö on ainoa kestävä tapa toimia. Tästä tuskin tulisi erimielisyyttä. Sen jälkeen voitaisiin pohtia, mistä uusiutuvia saadaan. Samalla huomataan, millainen alituotanto niissä tarpeeseen nähden on. Lopuksi todettaisiin, että jaksollinen kasvatus tuottaa eniten kuutioita. Kiertoaikaa voi tietyillä toimenpiteillä pidentää, mutta se ei ole jk:ta.

Ellei kelpaa, saa esittää vaihtoehtoja. Tästä en vielä kertaakaan ole edes kunnolliseen keskusteluun luontoväen kanssa päässyt, saati että joku olisi vaihtoehtoja esitellyt. Jotai hämärää siinä on, että aihetta vältellään.

Täällä esim. Reva-group yrittää antaa itsestään älykkään vaikutelman, mutta suut loksahtaa sielläkin kiinni, kun pitäisi alkaa puhua asiaa.