Katellaan Jean S, tehtävää on jonossa ennen Niipperiä, ehkä keväällä.

Noissa tutkimusjulkaisuissa sanottiin että lahopuuta on luonnonmetsissä enimmillään havaittu noin 40 prosenttia kokonaistilavuudesta, mihin vaadittaisiin noin 250 kuutiometriä, josta siis lahopuuta se 100 m3. Ei mitenkään harvinainen määrä runkopuuta metsäluonnossamme, jos metsä saa kehittyä häiriöttä pitkään.

Joissakin tilanteissa lahopuun osuus voinee olla suurempikin, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. Aakalan julkaisussa (mainittu edellä) kerrottiin tosin, että meidän oloissa ja puulajeilla metsäpalonkin jälkeen jää yleensä runsaasti puuta eloon. Erityisesti paksukaarnaisissa männiköissä (myös lehtikuusikoissa), joissa palot ovat toistuneet usein mutta lievinä. Kuusikoissa harvoin mutta voimakkaampina, eli enemmän puita kuoli palon seurauksena.

AJ:  Sen sijaan huolta herättävät sellaiset rajoittavat toimet joita ei ehkä katsota korvattaviksi, kuten avohakkuun pinta-alan yläraja tai avohakkuun kielto turvemaalla.

Miksi ojitettujen turvemaiden aukkohakkuita pitäisi rajoittaa. Alla olevassa Ojasen tutkimuksessa rehevällä turvemaapohjalla tehdyn tutkimuksen mukaan aukon CO2-päästöt ovat pienemmät, CH4-päästöt samat ja N2O -päästöt suuremmat kuin verrokki alueella. Katso linkin Figure 8.

Kohta 3.2.2 CO2-tasot. Aukkohakkuu tehtiin keväällä 2016 ja sen vuoden CO2-päästö oli n. 3086+- 148 g/m2 ja vuoden 2017 n. 20171 +-124 g/m2. Näissä päästöissä on mukana hakkuutähteet, jotka eivät tietenkään kuulu maapäästöihin, sillä nehän nollataan metsien hakkuusäästön CO2-nielua laskettaessa.

Linkin Figure 9 mukaan voisi arvioida, että hakkuutähteet oli puolet CO2-päästöista vuonna 2016 ja vuonna 2017 noin 1/3 eli koko vuoden CO2-maapäästö oli molempina vuosina noin 1500 g/m2.

Verrokki alueen päästö vuonna 2016 oli 2280±346 g /m2 ja vuonna 2017 2438±225 g/m2 eli reilusti suuremmat kuin aukolla.

https://bg.copernicus.org/articles/16/3703/2019/

Tutkijoiden johtopäätökset:

Mittaustemme perusteella päättelemme, että avohakkuiden jälkeen ravinnerikas suometsä on suuri hiilidioksidin lähde. Tämä johtuu sekä turpeen ja hakkuutähteiden hajoamisesta että bruttoalkutuotannon vähenemisestä fotosyntetisoivien puiden poistamisen sekä pohjakasvillisuuden ja aluskerrosten vähenemisen seurauksena. Puiden poistaminen vähensi transpiraatiota, mikä aiheutti WTL:n nousun 23 cm verrattuna taustamalliin heinä–lokakuussa, mikä puolestaan todennäköisesti laski turpeen hajoamisnopeutta aerobisen turpeen vähentyneen määrän vuoksi. Myös kasvien hengitys heikkeni, kun kasveja poistettiin tai tuhottiin. Toisaalta hakkuutähteiden hajoaminen lisäsi alueen CO2-päästöjä; tähteistä aiheutuvien päästöjen arvioitiin olevan 49 % ekosysteemin kokonaishengityksestä ensimmäisenä avohakkuiden jälkeisenä kesänä. Toisena kesänä pohjakasvillisuus ja sen alkutuotanto elpyivät selvästi. Toisaalta hakkuutähteiden CO2-päästöt vähenivät, koska osa tähteistä oli hajonnut edellisen kesän aikana. Yhteensä nämä muutokset vähensivät kohteen CO2 nettopäästöjä 41 % verrattuna ensimmäiseen kesään. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että avohakkuut suometsät lämmittävät voimakkaasti ilmastoa nopeutuneiden kasvihuonekaasupäästöjen kautta. Tämä tutkimus osoittaa kuitenkin vain kahden vuoden lyhytaikaisen vaikutuksen, ja laajempia mittauksia tarvitaan saadakseen tietoa avohakkuiden pitkäaikaisista vaikutuksista suometsissä.

Tutkimuksen johtopäätöksistä ei voi olla samaa mieltä, kun nuo hakkuutähteet ovat perusteluissa mukana. Kun ne poistetaan, niin avohakkuualueen kokonaispäästöt ovat pienemmän kuin verrokki alueen eli hakkaamattoman metsän ainakin alkuvuosina. Se on järkeen käypää, sillä pohjaveden pinnan nousu vähentää CO2-päästöjä ja CH3-päästöt pysyvät samoina ja N2O-päästöt jonkin verran nousevat.

Reheville ojitettujen turvemaiden suositeltava uudistamisen maanmuokkaus  olisi naveromätästys, joka pitää alkuvuosina pohjavedenpinnan ylhäällä tai riittävän alahaalla ja myöhemmin kasvanut puusto haihduttaa.
Onhan tuo -15 tn/ha/v aika iso CO2-maapäästö, joka on kymmenkertainen mitä maankäyttösektorilla lasketaan 5 milj.ha suo-ojituksilta noin 1…1,5 tn/ha/v eikä sitä edes puun kasvu 10 m3/ha/v korvaa.

Entäs kun ne tuntuvat jo puhuvan 8 h työpäivästä. Semmoiseen jos mennään, loppuu valtakunnasta rahat.

Kytkeytyneisyyteen ja peitteisyyteen vaikuttavat järvet, suot, viljelysmaat, taajamat ja liikenneväylät.  Kun  ajetaan minkä tahansa tien vartta tai isolla järvellä, niin nähdään  metsää, jossa siellä täällä on pieni aukko tai nuorempi kuvio.  On täysin teoreettinen ajatus. että nykyisiin metsiin  kannattaisi suunnitella mitään viherkäytäviä.  Eivät ne vaikuttaisi mitenkään.

Jos jonkin luontokappaleen liikkumista haluttaisiin parantaa, niin  pitäisi peltoja metsittää, täyttää suuria järviä, tai jyrätä joku iso kaupunki.

Ovat täysin teoreettista täyttä viherpesua.  Aukkoja karttava laji voi kiertää aukon kuten se kiertää nuo suuremmatkin esteet.

Viherkäytävät museoituisivat.  Ne kasvit, jotka odottavat maan alla, että alue avautuu ja ne pääsevät ilmoille, jäisivät sinne piiloon ties kuinka pitkäksi aikaa.   Siis aukot todellisuudessa lisäävät monien kasvien leviämismahdollisuuksia, koska ne pääsevät ylös maasta siementämään.  Sienet kulkevat itiöinä ilmojen myötä.  Niitä eivät esteet pysäytä.