Sitäkin voisi miettiä, onko asiat ok, kun mo:lle tulee mieleen poistaa luontoväkeä kiinnostavat kohteet. Kieltämättä itsekin muutaman ojan kohdalla olen miettinyt, mitä on odotettavissa, kun joku ne joskus hoksaa. Se, että lopputulos on seurausta tehometsätalouden harjoittamisesta, ei taas ole silloin kiinnostava asia. Rusinat kelpaa muille, kasvattajalle riittää kiitokseksi rangaistus.

En tietenkään tarkoita, että mitään lajia pitäisi hävittää.  Lahottajasienet liikkuvat ilmojen teitä ja niitä tulee jossain vaiheessa jokaiselle kuolleelle puulle.  Ei niistä tarvitse olla huolissaan.  Eikä siitä lahopuun määrästä, jota nykyään syntyy ylenpalttisesti.

Kysymys on siis arvovalinnasta.  Kasvatammeko metsämme niin, että niiden avulla torjumme mahdollisimman tehokkaasti ilmastonmuutosta vai jätämmekö metsämme päästölähteiksi.   Molempia ei voi saada yhtä aikaa.

Tai toisella tavalla tulkittuna.  Arvostammeko kuolemaa vai elämää?

Timppa: ”Arvostammeko kuolemaa vai elämää?”

Ei tämä ole joko/tai-kysymys. Molempia tarvitaan.

https://www.epressi.com/tiedotteet/tuotanto/lahopuun-maara-lisaantynyt-etela-suomessa.html

Valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI10) perusteella Suomen metsissä on kuollutta puuta keskimäärin 5,4 m3/ha. Määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, missä kuollutta puuta on nyt metsä- ja kitumaalla keskimäärin 3,2 m3/ha, kun määrä 1990-luvun lopussa oli 2,8 m3/ha. Pohjois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin 7,6 m3/ha.

Lahopuukoeala on 7 metrin säteinen ympyrä, jolta mitataan kaikki läpimitaltaan vähintään 10-senttiset pystyssä tai maassa olevat kuolleet puut.

Näytäisi, ettei kantoja eikä hakkuutähteitä ole mukana lahopuumittauksissa.

Talousmetsissä ei näe juurikaan isoja lahomaapuita kuin siellä täällä myrskyn kaatamina. Kuolleita pystypuita vielä vähemmän.

Kymmenestä puolen kuution kuolleesta pystypuusta tulisi tuo 5 m3/ha. Tuota en ole nähnyt missään talousmetsässä.

Kantolahopuu huippupaikkoja ovatkin päätehakkuut joissa 500 m3 runkopuuhakkussa jäisi jo 200 m3 /ha.

Kurki on tehnyt ansiokasta selvitystyötä, joka näyttää osoittavan, että kannot on jostain syystä kokonaan sivuutettu metsien lahopuumäärissä, vaikka ne edustavat ylivoimaisesti suurinta ryhmää lahopuussa. Merkittävää on, että lahoavia kantoja on myös nuorissakin harvennusmetsissä aivan merkittävät määrät. Tämä asia pitäisi korjata, jotta lahopuuasioihin saataisiin uskottavuutta ja tasapuolisuutta, mutta onko se juuri sitä, mitä suojeluväki ei jostain syystä haluakaan?