<p>”Etelä-Suomen vanhojen metsien määrä on kasvussa. Jos jossain hakataan, toisaalla kasvaa enemmän tilalle.”</p><p>Vähän menee ehkä ajatuksen tasolla puiden järeys ja ikä sekaisin. Populaatioekologian näkökulmasta ei paljon lämmitä, että jossain muualla on hakkaamaton metsä.</p>

Kaikki tunnistetut lehdot taitavat olla joko suojelusssa tai erilaisten rajoitusten alaisia. Lehdoissa kaikista uhanalaista metsälajeista 833 kpl on 45,3% eli 377 kpl ja kangasmetsissä 39,7% eli 330 kpl. Lehtoja on vain 1..2% metsien pinta-alasta ja kangasmetsiä sitten 98%. Lehdoissa uhanalaiset lajit ovat olleet Suomen luonnon suojelussa jo 30 vuotta ja arvioitu  kolmeen otteeseen Punaisten kirjojen (2000, 2010 ja 2019) mukaan niin että tiedetään, ettei mitään parannusta siellä ole tullut näiden uhanalaisten lajien tilaan. Kauankohan tuota saa odottaa Suomen luonnolta sitä ihmettä, että näistä lehtolajeista tulisi lehdoissa elinvoimaisia.

https://www.sll.fi/app/uploads/sites/105/2022/01/Lehtojen-kayton-rajoitukset_Jukka-Ruutiainen_28.3.2022.pdf

Täällä phjoisempana niitä lehtoja on vain vesistöjen rannoilla, joilla on myös hakkuurajotteita. Itse en tiedä yhtään sellaista vanhempaa metsää, jossa kasvaisi pohjoisten lehdoille tunnusomaisia kasveja kuten karhunputki, punakonnanmarja tai tesmayrtti. Karhunputkea näkee kyllä monella hakkuuaukolla ei koskaan metsässä.

Mielestäni tarvitaan hallitukselta luontokomitea ratkaisemaan tämä lahopuukysymys lopullisesti. Valtion maksamia tukkeja aletaan kuskata halukkaiden metsänomistajien vanhoihin metsiin tutkijoiden osoittamille paikoille ja perään sitten kasvattamoissa tuotettuja uhanalaisia lajeja näihin tukkeihin ettei tarvitse sitä uhanalisten lajien elpymista niissä suojelumetsissä ruveta odottamaan kymmeniä vuosia ja toivomaan,että  myrsky sattuisi kohdalle ja puuta kaatuisi, vaan että tämä luontokato, jota ei todellisuudessa ole Suomen metsissä, saataisiin nyt estettyä niiden mieliksi, jotka ovat siinä uskossa.

Kommentoidaan sitten täällä.

”Ehkä pahimmin vääristelevä on tämä kohta: “Suomen metsissä lajit pääsevät siis esteittä siirtymään kuviolta toiselle”. Tämä väite on lukemattomin tutkimuksin osoitettu vääräksi. Vanhoista metsistä riippuvaisille lajeille toinen sopiva metsäalue voi olla useiden kymmenien kilometrien päässä. Tällaiset siirtymät ovat useille metsälajeille hyvin haastavia.”

Metsäpaloalueelle löytää vain metsäpaloalueella viihtyviä hyönteisiä nopeasti palon jälkeen. Mistä ne mahtaa tulla, kun ne eivät ilman metsäpaloympäristöä pärjää ja siirtyminen on haastavaa? Ajatus metsäpaloalueiden jatkumosta on aika raju.

”Vuokon tarkastelu kuitenkin on lähtökohtaisesti harhaista, sillä kuten hän itsekin toteaa, metsien monimuotoisuus perustuu metsäalueiden väliseen vaihteluun eikä niinkään yksittäisten kuvioiden korkeaan monimuotoisuuteen.

…

Vuokko pitää vanhoja metsiä virheellisen yksipuolisina elinympäristöinä. Paitsi että puuston kuolleisuus tarjoaa lahopuulajistolle elinmahdollisuuksia, se myös tuottaa laikkuja, jotka palaavat sukkession alkuvaiheisiin. Näiden mittakaava voi luonnonmetsissä vaihdella parista aarista useisiin neliökilometreihin. Tämän seurauksena vanhat metsät luonnontilaistuessaan kehittyvät monipuolisiksi, sisältäen metsän eri sukkessiovaiheita edustavia laikkuja mosaiikkimaisesti.”

No onko mosaiikki hyvä asia vai ei?

”Vanhojen metsien sekä myös esimerkiksi lehtojen merkitys monimuotoisuudelle korostuu, koska niiden määrä on vähentynyt dramaattisesti ihmistoiminnan vaikutuksesta.”

Mikä mahtaa olla nyt tarkastelun aikajakso, 70 v?

”Lisäksi myös nuorten metsien sisältämä vaihtelu on kaventunut metsänhoidon myötä, ja esimerkiksi istutukset ja taimikonhoito yksipuolistavat nuoria metsiä ja muun muassa niiden kasvilajistoa.”

Sama juttu tässä, kun puhutaan metsänhoidon vaikutuksesta.

Istutusten yksipuolistava vaikutus on kyseenalainen. Alueelle tuodaan perimää muualta eli geneettinen monimuotoisuus kasvaa. Lisäksi jos alue metsittyy luontaisesti, herkästi puulajivalikoima on varsin yksipuolinen. Nykyään taimikoista kasvaa sekametsiä. Hoitamattomissa taimikoissa varsinkin, joita edelleen riittää, sekapuustoisuus on suurta.

”Lopuksi, luontokadon tieteellisen todistuksen kiistäminen on karkeaa vääristelyä. Luontokadolla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Englanniksi termi on biodiversity loss, jota koskevia tutkimusartikkeleita on julkaistu kymmeniä tuhansia. Tuore aihetta koskeva katsausartikkeli arvioi, että modernina aikana jo arviolta 150 000 – 260 000 lajia on kuollut sukupuuttoon globaalisti.”

Taas palataan tarkastelujakson pituuteen. Me puhutaan suomalaisen nykymuotoisen metsätalouden vaikutuksista, mutta nyt hypättiinkin globaalin tason metsien hävittämisen, ympäristön kemikalisoitumisen, fossiilisten energialähteiden yms. kuormituksen vaikutuksiin.

”Metsälajiston uhanalaistuminen on hidastunut, mutta samaan aikaan metsätalous on tärkein uhanalaisuuden syy 119:lle muissa luontotyypeissä kuten puroissa ja soilla elävälle lajille.”

Ja näiden osuus kokonaisuudesta oli..?

Mitä tutkijat esittävät vaihtoehdoksi metsätaloudelle ja mitkä ovat sen vaikutukset luontoon eli mikä on metsätalouden nettovaikutus. Lisäksi pitää tarkastella vaikutukset muuhun yhteiskuntaan, kuten raaka-aineiden ja hyödykkeiden saatavuuteen ja hintaan. Vai lopetetaanko vaan toiminta metsissä ja jäädään sohvalle ihailemaan monimuotoisuuden kehittymistä.

<p>Ps.Jos siis haluamme kiirehtiä (kuten vaikka suoluonnon entistämisessä kuuluu tehdä) ”vanhojen metsien luonnontilaistumista mosaiikkimaiseksi” niin niihin tulisi tehdä aukkoja.</p>

Rane taisi esittää minulle tämän kysymyksen:

Milloin Suomen metsissä on ollut lahopuuta keskimäärin 100 m3/ha?

Vastaan Luontopaneelin sanoin, silloin kun metsät olivat luonnontilassa.

Ranelle vielä sellainen asia, että aukolla ei juurikaan ole merkitystä luonnolle, jos se syntyy ihmistoiminnan ansiosta. Silloin ei vaan saa viedä sitä kaadettua puuta pois ja osa pitää kaataa juurineen, jotta se pääsee yhtäältä uusiutumaan ja toisaalta osa uhanalaisista lajeista vaatii esim. kaatuneen kuusenjuurakon varjoisuutta kasvuympäristökseen.