Katsauksesta Siitonen & Huhta, s. 16-17 (kursivoinnit ja kappalejaot minun).

”Metsälajeista yhteensä 249 lajilla arvioidaan tapahtuneen aito luokkamuutos edellisen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla. Näistä muutoksista 109 oli positiivisia ja 140 negatiivisia, eli lajit ovat siirtyneet joko alempaan tai korkeampaan uhanalaisuusluokkaan.

Niistä lajeista, joilla on tapahtunut myönteistä kehitystä, hiukan yli puolet on perhosia (kuva 10). Ne ovat pääasiassa eteläisiä ja lounaisia lehtimetsien jalopuihin sitoutuneita lajeja, joiden esiintymisalue Suomessa on laajentunut. Ilmaston lämpeneminen on keskeinen tekijä niiden yleistymisen syynä.

Jäkälissä on tapahtunut lähes pelkästään kielteisiä muutoksia: yhteensä 51 lajin uhanalaisuus on kasvanut. Näistä yli puolella eli 30 lajilla ensisijainen uhkatekijä on joko vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen tai metsien uudistamis- ja hoitotoimet.

Kovakuoriaisissa ja kääväkkäissä myönteisiä ja kielteisiä muutoksia on tapahtunut suunnilleen yhtä paljon. Linnuissa ja putkilokasveissa on tapahtunut enemmän kielteisiä kuin myönteisiä muutoksia. Kaikissa muissa eliöryhmissä yhteensä on tapahtunut pääasiassa myönteisiä muutoksia.”

Näistä havainnoista löytyy perusteita paitsi lahopuun lisäämiseen (kovakuoriaiset) myös vanhojen puiden ja vanhojen metsien suojelun (jäkälät) lisäämiseen. Luokissa jäkälät, perhoset ja kovakuoriaiset muuttuneiden lajien määrä oli huomattavasti suurempi kuin kääväkkäissä, linnuissa ja putkilokasveissa.

Ei, se on keskiarvo 18…36 kuutiosta. Ymmärsin, että tuon verran pitäisi löytyä talousmetsistä, joka on Kotiahon mukaan kolmasosa luontaisesta.

Timppa: ”Vanhojen lehtipuiden tilanne vaikeutuu tulevaisuudessa .  Jättöpuuhaavat alkavat vanhetessaan kuolla ja hirvet ovat estäneet jo vuosikymmeniä uusien syntymisen.  Sama juttu pihlajien kanssa.  Raitoja on vähän.”

Varmaan suuri osa taimistä päätyy myös raivurin hampaisiin. Itse olen säästänyt kaikki vähänkin isommat raidat, joistain jopa karsinut oksia ahdistamasta muita puita. Varhaisperkauksessa tai taimikonharvennuksessa noihin tuskin tulee kiinnitettyä huomiota.

Pihlaja kasvaa hitaasti suureksi, se mahtuu olemaan jos sopuvaan reikään on paikkansa valinnut ja hirvieläimiltä säästyy.

Timppa on skeptismissään yhtä luja kuin Luontopaneeli uskossaan. Tavalliset epäillyt: elinympäristöjen muutos, ilmaston muutos ja kemikaalit. Lisäksi jossain määrin vieraslajit ja lajien hyötykäyttö. Näiden antama selitysaste eri lajien kohdalla vaihtelee. Parempaa arviota kuin edellisten raporttien antama ei ole kuitenkaan käytettävissä.

Jossain raportissa kehotettiin jättämään lehtipuita tuulenkaatojen ryteikköihin joissa ne ovat paremmin turvassa hirven turvalta.

Timpalle. Se on totta että emme tiedä lajistoa tarkalleen muinoin, vaan siinä joudutaan tekemään oletuksia. Metsän eliöt eivät ole kuitenkaan kehittyneet viimeisen sadan eikä kolmensadan vuoden aikana, jolloin lahot puut ja vanhat metsät on raivattu pois, vaan ovat paljon vanhempia. Muun muassa sukupuuttovelka ja metapopulaatioteoriat selittävät sen miksi lajiston muutokset eivät näy heti ympäristön muuttuessa vaan viiveellä, ei vähenevään eikä kasvavaan suuntaan.