Meidän kannattaa laittaa paukut siihen, että me täällä velkaantuvassa maassa saamme tuotettua mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä ympäristökuormituksella. Siihen emme voi vaikuttaa, mitä muualla tapahtuu. Se tiedetään, että kovasti muualla on halukkuutta kilpailla meidän kanssa eli ei tässä savujaolla pärjätä.

Teollisuus varmasti pyrkii kasvattamaan arvonlisää. Usein arvonlisän kasvatuksen tärkeyttä korostetaan, mutta miten yhteiskunta siihen voi vaikuttaa muuten kuin yrittää nyt edes saamaan peruskoululaiset lukemaan ja laskemaan. Ei ole konkreettisia esityksiä jalostusarvon nostosta kuulunut tällaista esittäneiltä.

Mitä ovat sopivat kohteet lahopuille? Aukoissa säästöpuita muutama kuutio/ha, suojelualueilla ja muille metsätalouden ulkopuolelle jääneissä kohteissa vähän enemmän, lisäksi talousmetsissä siellä sun täällä se 5 kuutiota, jonka määrä jatkuvasti kasvaa. Harvennuksissa voi jättää teköpökkelöitä, mutta eipä niistä kuutioita kerry. Vaikea kuvitella joitain hyvin pienialaisia tuulenkaatoryhmiä lukuun ottamatta nähdä itsellä sopivia paikkoja 20 m3/ha lahopuustolle. Ei niitäkään joka hehtaarille talousmetsä kaipaa.

Minulta löytyy noin neljä hehtaaria ensisijaisesti lahopuun ja muun monimuotoisuuden tuotannossa olevaa aluetta: tervaleppäkorpi, kuusivaltainen puronvarsikorpi ja kuusitiheikkö/jyrkänne. Lisäksi yhteisomisteiset, eli toinen neljä hehtaaria saarimetsää, jossa on järeää haapaa. Siskolla on vielä muutama hehtaari lisää saarimetsää metsätalouden ulkopuolella.

Luontopaneelin skenaariot Taulukko 1, s. 11 raportissa. Ei puhuta lahopuun lisäämisestä 100 mottiin. Puhutaan sen sijaan ennallistamispoltoista, säästöpuiden määrän ja järeyden lisäämisestä, tekopökkelöiden tuottamisesta ja lahopuun säästämisestä hakkuissa (pysty- ja maapuut).

Lahopuun luontainen määrä 60 -120 m3/ha ja tavoite suhteessa siihen: Kuva 9 s. 14. Kuvateksti: ”Suojelualueiden ulkopuolella tavoitteena ei kuitenkaan ole saada lahopuumääriä vastaamaan luonnontilaisten metsien lahopuumäärää. Talousmetsissä tavoitteeksi voitaisiin
asettaa 30 prosenttia lahopuun luonnontilaisesta määrästä (18–36 m3/ha), jonka voidaan katsoa olevan ekologisesti
perusteltu minimitavoite lahopuun määrälle.”

https://luontopaneeli.fi/wp-content/uploads/2023/12/suomen-luontopaneelin-julkaisuja-4a-2023-suomen-luonnon-tila-ja-tulevaisuus-toimenpidekuilun-analyysi.pdf

Tässä olisi Timpalle selityksiä. En nyt löydä tiedostoa netistä, mutta olen aiemmin onnistunut lataamaan sen itselleni joten se on jossain…

Siitonen, J. & Huhta, E. 2023. Talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutukset uhanalaisten lajien elinympäristöihin ja esiintymiseen ‒ pohjoismaiseen kirjallisuuteen perustuva katsaus.

Timppa: kyse on määristä suhteessa tavoitteeseen. Tämän insinöörikin ymmärtänee? Jos luet mitä tahansa luonnonhoitoon liittyviä raportteja, näet samat päätelmät. 1. Lahopuun keskimääräiset absoluuttiset määrät talousmetsissä (puuntuotannon metsämaalla) ovat kyllä kasvaneet etelässä, mutta vähentyneet pohjoisessa, ja ovat vielä keskimäärin pieniä tavoitteisiin nähden. 2. Pulaa on nimenomaan vanhasta järeästä harvinaisten lehtipuulajien lahopuusta, eli aivan ensisijaisesti pitäisi säästää vanhoja leppiä, haapoja, raitoja ja pihlajia.

Historialliset tiedot metsistämme kertovat, että ne ovat kasvaneet, vaikka lahopuuta on ollut erittäin vähän.  Lahopuun määrällä ja metsän hyvinvoinnilla ei siis ole selvää korrelaatiota, ”Ekologinen tavoite” ei siis perustu mihinkään luontohavaintoihin vaan  esittäjiensä sympatioihin ja antipatioihin.

Vanhojen lehtipuiden tilanne vaikeutuu tulevaisuudessa .  Jättöpuuhaavat alkavat vanhetessaan kuolla ja hirvet ovat estäneet jo vuosikymmeniä uusien syntymisen.  Sama juttu pihlajien kanssa.  Raitoja on vähän.